Hyvin rumuttu

Jopas on taas vähälle aikaa ollut ruminaa. Perjantaina ennen ystäville menoa pysähdyin Pazilassa baarissa pikaisesti. Onnittelin kolmatta ystävää lasillisen ääressä, ennen kuin jatkoin varsinaiseen kohteeseen. Siellä pariskunta minua malttamattomana odotteli - ruuantekoon tietenkin. Pienilla muutoksilla teimme vodka-chorizopastaa. Jälkiruuaksi oli kaupan suklaakakkua. Hiiveesti heekkuja!

Mukavan leppoisa oli ilta sopivien ruokajuomien kera, kissaterapiaa, hienoja jännittäviä uutisia ja vielä poikkeaminen lähibaarissa, ennen kuin kotiin ajelin. Joo. Taksilla. Nimittäin laskin nopeasti, kun juuri kahden jälkeen siirryin tien varteen, että jos aikaisemmin olisin lähtenyt, kiusaus käydä baarissa olisi keskustassa osoittautunut niin vahvaksi, että sinnehän minä olisin kammennut kuitenkin. Ja tuskin olisin vain yhtä ottanut, eli kolme drinksua á 6 euroa, bussi sinne 2 eur, yöbussi kotiin eur 4, alakanttiin laskettuna 24 euroa. Itse asiassa siis voitin, kun siirryin baarista suoraan taksiin ja maksoin vain 22 euroa taksista, pääsin liukastumatta kotiin. Tosin ne potentiaaliset poikaystävät jäivät myös tapaamatta, mutta ehkä sekin on vain suurta säästöä pidemmän päälle.

Lauantaina oli roolipelipäivä. Vaikka ruokateema oli roskaruoka, tiesin, että minähän en linjastani luovu, lupasin tuoden lihapullia. Tietysti tein ne itse, hyviä tuli, tällä kertaa kokeilin uutta keinoa uunikypsennykseen, ensin 7 minuuttia 300 asteisessa uunissa ylimmällä tasolla, sitten pullien kääntö ja 220 asteessa 8 minuttia. Täydellisiä meheviä, ruskeita palleroita! Tuota kypsennystapaa aion käyttää jatkossakiin. Vielä esikeitin 5 minuuttia lohkoperunat mukaan, maustoin ne ja pelipaikassa kumosin uunipellille 200 asteeseen 30 minuutiksi. Onneksi muut olivat totelleet pelinjohtajan roskaruokatoivetta, tarjolla oli uunikuumia ranskalaisia, nakkeja, gotleria, majoneesia, sinappia, ketsuppia, vihreätä salaattia ja paria kurkkusalaattia. Ja nomsseja. Paljon hyviä karkkeja jälkiruuaksi.

Tämä on jo toinen roolipeliseikkailu ja porukka, jossa olen mukana. Liikumme Dyynin ja Fireflyn tunnelmissa. Ihmiset eivät tunne niin hyvin toisiaan, ryhmä on varsin erilainen, niinpä olemme ehkä hivenen kohteliaampia toisillemme ja vähän arastelemme ratkaisujamme. Tai minä ainakin, olen niin tottunut jo varastelevaan hobittihahmooni, että nyt kun minun pitäisi esittää rohdoissa pyörivää röyhkeätä telepaatti-salamurhaajaa, olen vielä vähän hakemassa linjaani, enkä välttämättä aina löydä ratkaisua, mitä edes hahmoni voi tehdä. Mutta se kehittyy, tiedän, pari pelikertaa ja pääsen hahmon nahkoihin. Nytkin kyllä pääsimme hyvin eteen päin, saimme kaapattua demoneilta ja liekehtivältä mieheltä avaruusaluksen, jonka myymme ja saamme täytettyä matkakassamme. Sitten kohti uusia pettymyksiä, ei kun seikkailuja tietenkin! Roolipelissä harvemmin pettyy.

On se hyvä, ettei huomenna ole työpäivä. Tällaisen viikonlopun jälkeen kaipaan lepoa ja pohdiskelurauhaa. Tuli taas paljon uutta tietoa, luvassa on mielenkiintoinen viikko. Otan irti kaiken työttömyydestä. Vai jokohan olen lottovoittaja ja oloneuvos? (Tässä se nähdään, mitä 10 tunnin yöuni tekee ihmiselle, optimismia ja hyvää mieltä on liikkeellä, pe-la yönä uni jäi viiteen tuntiin, joten otinkin sitten viime yönä vahingon takaisin ja kamppasin nukkumatin vahvasti sängynjalkaan kiinni.)