Iltasella luen raskasta kirjallisuutta. Ystävät lainasivat Dan Brownin Enkelit ja Demonit -opuksen kuvitettuna. Se on aika painava, viisikiloinen, pakko lukea sängyssä tyyny rinnan päällä ja kirja tyynyn päällä. Tämä siksi, että muuten en näe. Töissä luen tauoilla taas Marina Lewyckaa. Ei se nyt niin hauska ollut kuin annettiin ymmärtää, mutta viihdyttävää tekstiä. Niin, aivan oikein, ei vieläkään yhtään ruotsinkielistä kirjaa, niiden aika tulee vielä, minun pitää vain ensin sisäistää ajatus ja voittaa henkinen vastarinta.
Kaikki on hyvin. Maailmat eivät kaadu, mutta uuttakaan ei rakenneta. Elän ja testaan uusia tekstiiliurheiluvehkeitäni, toimivat. Ehkä hankin syksyksi pitkälahkeiset pöksyt ja jatkan pakkoharrastusta. Sillä jos totta puhutaan, en todellakaan tekisi mitään kuntoni eteen, ellei pakko olisi. Minulla eivät mitkään endorfiinit heräile hienvalumisen myötä. On vaan hiki ja vastenmielinen olo.
3 kommenttia:
Minä aloitin ruotsinkieliset kirjat Liza Marklundilla. Ensin luin liian nopeasti, enkä tajunnut mitään, mutta kun hidastin vauhtia, alkoi tarina aueta. Nyt sujuu ihan hyvin, siis lukeminen. Puhuminen on vielä hakusessa.
Jospa ne endorfiinit ajan mittaa alkais irrota. Ite muistan vieläkin tunteen, kun kovan lenkin jälkeen venytteli lihakset ja meni suikuun. Taivaallinen olotila. :)
Mukavaa kun sulla menee hyvin!
Kiona, taas kävin kirjastossa ja hiplasin ruotsinkielisiä kirjoja. Yksikään ei vielä toistaiseksi huutanut minulle. Mut sie kyllä olet kone1 Hattua nostan!
Timo, täällä ei näy kuin agressiiveja. ;-D Elän toivossa, että tulisi taivaallisia olotiloja muuallakin kuin sängyssä ja pöydän ääressä. Minustakin on ihan äärikivaa, että on mukavaa. Tjsp.
Lähetä kommentti