Onneksi työpäivän päälle sain ulkoruokintaseuraa. Tiemme vei Mount Everestiin, missä saimme turvaruokaa (herkullista ja todennäköisesti riittävän lihottavaa). Sellaista hihittelyähän se meidän evästämisemme oli, ei olisi uskonut, että juomana oli minulla silkkaa vettä (ja kardemummateetä maitoon keitettynä) ja ystävällä peräti yksi kokonainen olut veden lisäksi. Naanleipä vaan on niin hyvää. Ja tuorejuusto. Raita! Drool...
Selvitimme myös kahden ammattikunnan eron ruuan jälkeen lautasliina-asettelun perusteella. Joissakin ammateissa tietynlainen ulkoinen järjestelmällisyys vaan näkyy kaikessa. Myös niissä naurettavissa pienissä yksityiskohdissa.
Nyt menen jatkamaan mahdollisten kuolintapojeni googlaamista. Jos minusta ei enää satu mitään kuulumaan, niin kivaa oli. Kiitos. (Tarvitsisin ammattimaisen kädestä pitelijän. Pelottaa ensi yö ihan hirveästi. Edit 06:20 Mutta selvisin. Unet vaan eivät taida selvitä.)
2 kommenttia:
Voi hyvän tähen sinun kanssa, ihminen. Ensin kokeillaan varovasti pienellä murulla eikä suinkaan oteta sitä, mitä lääkäri on määrännyt. Olisit kysynyt kokeneemmalta. Hengittelet vaan nyt vuorotellen sisään ja ulos, kyllä se siitä. Ja sydän pysyy taatusti ruodussa.
Elä nyt, toveri-hyvä, ei tuollaista voi tietää. Ei kukaan lääkäri ole sellaista sanonut. Mutta jos kokeilisin sitä seuraavaksi... :-D
Lähetä kommentti