Valkoisen naisen osa

Minulla on yksi ihana ystävä, jonka kanssa tahto nähdä toisiamme on olemassa vahvana, mutta toteutus on aina hakusessa. Sen siitä saa, kun ryhtyy mopoilevan ihmisen kaveriksi, eikä itse mopoile, ei niitä kesällä koskaan missään näe, ellei sada vettä. Viime vuosina kesät ovat suosineet harrastusta. Talvikaudella mopokansa taas ottaa kiinni sosiaalista kalenteriaan, mutta minkäs voit, kun meitä nähtäviä on paljon ja aikaa vain rajallinen määrä. Perjantaina kuitenkin onnistuimme, kun teimme treffit työpaikkojemme lähistölle.

Siitä se hihittely ja kälätys sitten alkoivat. Ensin yhdessä paikallisessa ravintolassa, jossa hullut menimme tilaamaan maksaa ruuaksi. Saimme täynnä voita, öljyä, kermaa ja hp-kastiketta olevan annoksen, että aivan ihmetellä piti, miten niin hyvistä aineksista oli saatu kamala annos aikaiseksi. Järkyttävää! Maksaa itseään eivät onneksi olleet saaneet pilattua, kunhan sen vain sai kaivettua kaiken kastikkeen alta. Tiedän ainakin, missä en tahdo enää käydä ruokailua kokeilemassa. Viini sen sijaan oli maistuvaa. Niin maukasta, että jatkoimme ensin visiitille minun luokseni, missä nautimme virvoittavia vesiä ja vielä ystävän luoksekin, missä sama homma jatkui.

Teimme siinä sivussa myös hivenen alustavaa kiinteistökauppaa. Katsotaan myöhemmin, pääsemmekö kaikkia osapuolia tyydyttävään tulokseen. Tahtotila ainakin oli vahva.

Ystävän luota liityin vielä toiseen ystäväseurueeseen. He olivat olleet saunadiskossa, sieltä oli ihmiselvästi saunamajurin toiveesta lähdetty toiseen diskoon, kun paikkana oli Kallen Suomi-baari. Kauhea kokemus, toivottavasti sitä ei tarvitse enää toistaa koskaan. Sanoinkin ystävälleni, että rakastan häntä todella paljon, kun suostun jäämään paikalle. Siellä ihmiset sitten tanssivat pöydillä ja lauloivat mukana. Minä keskityin nauttimaan alkoholia ja seuraamaan paritumisriittejä.

Eilisen vietin Ottoveljen kanssa. Hänellä päivät Suomessa vähenevät, juonimme jatkoa. Että mitä kaikkia papereita hänen tarvitsee minulle allekirjoittaa ennen lähtöään. Ja muutama blanco vielä päälle. Sitten olemme nähdäkseni varautuneet kaikkeen. Samalla Ottoveli teki herkkuruokaa (tofusatayta, vihanneksia tuorepippurikastikkeessa ja tomaattitofua). Nauroin, että on tämä valkoisen naisen osa kamala, joutuu siemailemaan vodkatonicia nojatuolissa makoillen, kun nuori mies tekee ruokaa ja viihdyttää. Asiasta on kyllä sen verran kokemusta jo, että se olisi minulle sopiva osa.

No joo. Join vain vodkatonicin ja lasillisen viiniä. Väsytti vielä perjantain jäljiltä, ajoissa menimme nukkumaan. Mutta iloinen yllätys odotti vielä jääkaapissa kun äsken heräsin. Ottoveljen aamupalaevääksi suunnittelema sämpylä makasi edelleen jääkaapissa, saan siis vielä nuoren miehen tekemän aamupalankin. Osani on aika hyvä.