Onnenpuuskahdus

Elämässä saa arjen keskellä pieniä onnenhetkiäkin. Niistä on muistettava itselleen mainita, uskon nimittäin siihen, että ihminen voi ajatella joko hyvää tai pahaa. Minä olen valinnut hyvän. Pahaa on kaikkialla, se vain kasvaa, jos sitä turhaan kehutaan.

Eilen onnenhetken aiheutti HASO, kun sain ensi vuoden vuokrakirjeen. Vuokra ei nouse, mutta yhden vuokravapaan kuukauden sijaan meillä on nitä tulevana vuonna kaksi. Olen varmaan jo monta kertaa todennut, ettei minulla ole varaa muuttaa tästä kodosta pois, vaikka tämä vähän pienenlivakka onkin. Kyllä rauhallisessa ja vakaassa pilttuussa asustaa kuitenkin mieluummin, vaikka välillä haikailenkin lähemmäs keskustaa. Ei tämä nyt itse asiassa niin kaukana ole, ei minulta nimittäin lähes tonnia pala vuodessa taksiajeluihin, sen verran saan vuokraan avustusta. Saan ajella enemmänkin siis.

Kehuja on myös annettava apteekin tytsyn suosittelemalle Systane Balancelle. Silmät eivät valu kuin pohjattomat kaivot ja kutinaakin on vähemmän. Tämä voittaa mennen tullen aikaisemmat kokeiluni, niistä en viitsi edes nimiä mainita, eivät kuitenkaan toimi minun silmissäni niin kuin tarkoitus on.

Tänään on pyykkipäivä ja siivouspäivä ja joulukuusen pystytyspäivä. Huomenaamulla lähden taas kävelykaverin kanssa lenkille, suunnittelemme ensi vuodelle säännöllistä rutiinia, ettei vaan tule taukoja. Kunto on parempi kuin vuosi sitten, en puuskuta niin pahasti - jo näin vähälläkin liikkumisella. Hyvä minä! Huomenillalla näen taas ystäviä. Sitten laskeudun joulupatjalleni. Ihanaa!