Loppuviikosta palovammat alkoivat kutista julmetusti. Ymmärsin kuitenkin olla raapimatta, ettei iho vaan mene rikki ja tulehdu. Ilman aloegeeliä en olisi tilannetta kestänyt. Siinä on muuten oikeasti hyvä tuote, jos sattuu rikkomaan ihonsa auringossa.
Perjantain muuttosessio oli fyysisesti rankka. Kun pääsin kuuden jälkeen kotiin, söin, otin lasillisen punaviiniä ja sammuin nojatuoliin. Noin kymmenen maissa heräsin, kun unissani kyhnytin rintamustani ja tunsin sormenpäissä jotain kosteata. Ne auringonpolttamat olivatkin todella pahoja, pieniä rakkoja koko rintamus täynnä ja nyt ne sitten pienestä raapimisesta puhkeilivat. Ihmekös olin kipeä alkuviikosta!
Kävin suihkussa, hölväsin vielä kerran palaneet kohdat aloegeelillä ja tänä aamuna olikin sitten nahkan luomisen vuoro. Ihonkuorinta tapahtui liuskoina. Minun on pakko varoa aurinkoa entistä tehokkaammin, koska ihoni vaan ei kestä sitä. Pitää muistaa olevansa hämärän lapsi.
Muutto on sujunut paremmin kuin alku antoi ymmärtää. Uusi toimistomme näyttää tuoreelta ja valoisalta. Vain jotkut värit kummastuttavat, niin kuin esimerkiksi aulatilan omituinen kolmilapainen sohvahässäkkä, josta naamakirjassa annettiin kommentteja, että joku on pissinyt sen päälle tai että sohva sijaitsee jonkun maapallokerhon takahuoneessa. Siniviherkellertävä rumilus tuo mieleen elävästi 70-luvun, sekö nyt taas on sisutuksessa muotia? Vai onko niin, etten ymmärrä sisustussuunnittelijoiden korkeata älyn lentoa?
Ensimmäiseen hakemaani paikkaan en päässyt haastatteluun, mutta äsken tekaisin uuden hakemuksen seuraavaan paikkaan. Jotain on tehtävä ennen kuin kuolla kupsahdan seisovilta jaloiltani stressin ja työn ylenpalttiseen määrään. Hankin tosin tällä viikolla työmotivaatiota lisää tilaamalla synttäreiden jälkeisen matkan lentoliput, Keski-Eurooppa kutsuu. Nyt vielä pitää löytää loma-asunto, koska hotelliin en tahdo. Tahdon päästä tekemään ruokaostoksia paikallisten kanssa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti