Petipuuhia

Joskus olisi tosi kiva, kun olisi joku apuna kotihommissa. Huomasin sen, kun sänkyäni ryhdyin korjaamaan. Sain mokoman käännettyä selälleen, irronneen laudan liimattua ja naputeltua vanhat naulat takaisin paikalleen. Samalla kiristin jalat ja napsauttelin muidenkin lautojen päähän, etteivät keksi samaa temppua. Oli siellä jo pari yrittänyt sellaista. Melkoista ryskämistä on sänkyparka saanut sietääkin elinvuosinaan, nyt vaan on ollut turhan hiljaista.

Ongelmat tulivat siinä vaiheessa, kun koitin kammeta sänkyä takaisin jaloilleen. Tilaa oli liian vähän, tai ainakin kovin naftisti (buduaari ei kovin suuri ole). Kangas luisti lattialla, matonriepu jalkojen alla ja pölypallerot valtasivat maan. Ikkuna ja kukkanenkin olivat vaaravyöhykkeessä. Onnistuin lopulta harvinaisen pienin vahingoin, vain yksi katkennut kynsi (muut ovat jo töissä rapsahdelleet). Sitten huomasin, että patjansuojus on vaihdettava, pölynharmaat raidat mustalla pohjalla eivät innostaneet siihen päälle petauspatjaa heittämään. Siivota voi niin monella tapaa, totesin. Minä saan aikaan lakanapyykkiä.

Niinhän minä kuvittelin hetken, kunnes katsoin sängyn pintaa suojuksen alla. Ei kun alan kaivamaan imuria esiin. Pikkuhommaksi kuvittelema touhu vei reilun tunnin. Suunnittelemani polkupyörän kevätkuntoon laittaminen jäi toiseen hetkeen, ei minulla tosin olisi ollut ketjurasvaakaan, vaikka ihan varmana sitä olen ostanut. Lienenkö taas lainannut jollekin.

Kun naamakirjassa asiaa mainostin, minulta kysyttiin, mitä minun hoitoni osaavat. Kysyjän hoito kuulemma osasi polkupyöräasiat. Vastasin mukanokkelasti, että aina olen itse itseni hoitanut, ja muut hoidot ovat plussaa. Sitten valuttelin muutamia kyyneleitä, kun tajusin, miten yksinäiseksi itseni tunnen. Jotenkin osattomaksi. Ei tämä elämä riittänyt sellaisen hyvän hoidon kokemiseen, paskan möivät ja minä hullu ostin.

Viime yönä sitten laskin vaihdevuosi-ilmiöitä niin kuin toiset lampaita; unettomuus ja kuumat aallot tulivat ensimmäisenä. Sitten ihon veltostuminen, asentohuimaus ja lonkkien, selän ja nivelien kolotus. Johtuvat kuulemma hormonitasapainon järkkymisestä, jumageuda, vähenemisestäpäs! Ei hienostella. Onneksi ei kuitenkaan särje päätä, tukka ei irtoa, ei masenna, en ole haluton enkä ole tappamassa ketään, en ainakaan vielä. Jotain hyvää tässäkin. Näillä mennään. Elämä on lyhyt.