Akateeminen vittuilija

En aina muista ikääni. Eikä tarvitsekaan, niin pitkään kun kivaa on. Nyt on taas ollut. Rumunnut olen niin, että pankkitiliä harmittaa.

Tiistaina tapasin entiset kollegat kaupungilla, olipa ihana vaihtaa ammatillisia mielipiteitä ja jutella entisestä elämästä. Huomasin, että en enää todellakaan kaipaa firmaa, amerikkalaiset sen kun muuttuvat hullummiksi. Menimme syömään Casa Largoon. Siellä aikaa vierähti aina yhdeksään illalla. Niinpä jouduin tinkimään unesta. Keskiviikkona taas matkasin itäiseen Helsinkiin, siellä ystäväpariskunnan herra taas teki ohjeitteni mukaan ruokaa. Kiva, miten hän tosiaan ottaa oppimisen tosissaan. Ei kauan mene, kun hänestä tulee parempi kuin minusta.

Torstaina en aikonut lähteä minnekään, mutta sitten Hankala taas houkutteli minut kylille. Pelasimme biljardia, kävimme mopotallilla, joimme drinksuja ja jotenkin vaan päädyin taas hänen luokseen. Saat*nan sitoutumiskammoinen, miksi sen pitää olla niin mukava? Ja terävä. Minua hän "kehui" akateemiseksi vittuiljaksi, että teen sen kuulemma niin sivistyneesti, että kaikki eivät edes huomaa. Hmm, pitää vielä hioa taitojaan, kun kerta jäin kiinni. Minun pitäisi löytää jotain muuta seuraa. Muuten notkun Hankalan kanssa, eikä siitä mitään tule. Ehdotin jopa, että hän järkkäisi jollekin ystävällensä ja minulle sokkotreffit. Pitää painostaa lisää.

Ärsyttää olla niin perso mieskomeudelle.

Tänä aamuna kävin kotona vaihtamassa vaatteet ja hakemassa työpaikan avaimet. Olipa nihkeä työpäivä, mutta onneksi ei ollut krapula, väsytti vain, kun en saanut nukuttua kunnolla edellisenä yönä vieraassa paikassa. Hankala kuorsaa. Kotiin läksin kahden jälkeen, en saanut enää mitään järjellistä aikaiseksi, kun pari ohjelmaa kieltäytyivät yhteistyöstä eikä ehjäkorjaajia ollut töissä. Ensimmäinen päiväni paremmalla paikalla osoittautui melkoisen tuottamattomaksi, mutta maanantaina korjaan käytökseni.