Olen käsitellyt 5,5 kiloa porsaan lihaa nyhtöpossukuntoon viikonlopun aikana. Pakastimen ylähylly on täynnä. Luvassa on tuosta huolimatta työntäyteinen viikko, jos aion saada kaiken valmiiksi lauantaihin mennessä. Nyt oikeastaan alkavat bileet taas tuntua ihan hyvältä ajatukselta, välillä olin jo sitä mieltä, että olen tekemässä virheen.
Kun kysyin Hankalalta, tahtooko hän tulla mukaan lauantaina, vastausta edelsi vahva karjakkomulkaisu. Että jos hän ei tunne bileista kuin minut, niin miten todennäköisenä pitäisin hänen viihtymistään. Siihen totesin, että olisi ainakin oppinut tuntemaan uusia ihmisiä. Mutta ei on ei. Ja ehkä parempi niin, en minä siellä hänen kanssaan kerkeäisikään seurustella.
Itse mietin, että mitähän olen unohtanut. Koska jotainhan unohtuu aina.
Töissä on luvassa hektinen viikko. Minua huolestuttaa, miten minua tuuraamaan joutuva ihmisraasu selviää lomani aikana. Toisaalta minä en asialle voi mitään tehdä, hän saattaa jopa oppia paljon, koska en ole häntä suojelemassa. Kun selkärankaan on ujutettu ajatus siitä, että minä kyllä jaksan ja pystyn, niin välillä tulee suojeltua muita siltä liikaa ja turhaan. Kyllä muutkin pystyvät. Ehkä vielä paremmin kuin minä, mistä sen tietää.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti