Terveisiä Amsterdamista!

Kun maanantaiaamu koitti, olin kuitti. Sain nukuttua ehkä viitisen tuntia. Onneksi olivat hakijat myöhässä hetken, kerkesin ajatella sen verran, että vein biojäteroskiksen ulos. Muut roskat ja synttäreiltä palautuneet romut jäivät makaamaan sulassa sovussa pitkin lattioita.

KLM on hyvä lentoyhtiö ainakin kahden lennon perusteella. Toimi kuin junan vessa ja vielä olivat ystävällisiäkin, siis jopa lentoemot! Ystävällisyydesta muuten voisin muutenkin hollantilaisia ylistää, ei makeata, vaan asiallista ja informatiivista palvelua sai joka paikassa. Samoin auttoivat ihan normi-ihmisetkin, kun vaan ymmärsi suunsa avata ja kysyä. Iso plussa! Oikein pitää ihmetellä kun mietti, miten täynnä turisteja Amsterdam on, mutta kaipahan siellä on jo siirtomaa-aikoina totuttu tulemaan kaikenlaisten kanssa toimeen. Elä ja anna elää -mentaliteetti sopii minulle erittäin hyvin, kiitos.

Toinen jumalainen asia on toimiva julkinen liikenne. Turisti-infosta saa junalipun Schiphol - keskustan rautatieasema välille (olisi saanut paluulipunkin, mutta emme ottaneet) ja ohjeet, mistä hankkia turistilippu useammaksi kuin kolmeksi päiväksi. Samoin saimme erinomaiset ohjeet, miten mennä rautatieasemalle. Siellä piti vähän hortoilla ennen kuin aseman edestä löytyi GVB:n valkoinen toimistorakennus (alakerrassa on muuten aika kiva ravintola ja terassinäkymät IJ-järvelle). Kuusi päivää kustansi eur 29,50. Kaupan päälle tulivat vielä käyttöohjeet (joita emme tietenkään ymmärtäneet lukea) sekä keskustan julkisen liikenteen kartta.

Kun olimme saaneet matkatavarat säilytykseen (toimi vain maksukortilla ja piti taas kysyä neuvoa, ennen kuin onnistui, sen lisäksi oli aika kallis, melkein 8 euroa), hyppäsimme summamutikassa ratikkaan ja summamutikassa pois Rembrandpleinilla. Ja koska emme olleet lukeneet niitä ratikoiden käyttöohjeita, yritimme väärästä ovesta ulos. Saimme toruja rahastajalta myös siitä, ettemme älynneet näyttää korttiamme poistuessamme. Sisään siis mennään etuovesta ja toisesta ovesta takana, muut ovet ovat poistumista varten. Kortti näytetään leimauslaitteelle molempiin suuntiin mennessä. Ettäs tiedätte.

Kellohan ei ollut vielä yhtätoistakaan, kun istuimme aurinkoon ja ryhdyimme plaraamaan karttoja ja miettimään, mitä teemme. Maanantaisin kaupunki nimittäin käynnistyy hitaasti, kaupatkaan eivät aukea ennen kuin yhden maissa. Läksimme kävelylle Herengrachtin rantaan, kulmassa oli avoinna yksi turistikrääsäliike, jonka ikkunasta sain idean. Läksimme kanaliajelulle. Kestoaika oli tunnin ja lähtöaika kymmenen minuutin päästä. Sinne siis, hinta eur 14,50, eikä kaduttanut, sakkia ei paljon kyytiin noussut, ilma oli mitä parhain ja saimme mukavan katsauksen keskustasta ja sen kaduista. Karttaakin hahmotti sen jälkeen aivan toisella tavalla.

Ajelun jälkeen suuntasimme keskustaan, kaupat ja kuppilat alkoivat aukoa oviaan. Ja meillä oli nälkä, lounasta piti saada. Sokkona paukaisimme sisälle, ihan oli hyvä kokemus. Söin carpaccio-salaatin ja kuuntelin matkaseuralaisen valitusta, ettei hänen salaattinsa ollut lähellekään niin hyvä. Mutta syötyä tulivat molemmat, viinillä alashuuhdeltuina.

Kotikatu ensimmäisenä aamuna. Aamuisin oli aina vähän pilvistä.

Jatkoimme kiertelyä keskustassa, kartoitimme paikkoja, kunnes tuli aika lähteä lomakotiimme. Olin vuokrannut meille pilttuun Alexanderpleinin läheltä AirBnB:n kautta. Meillä oli erinomainen isäntä, tietoa oli tullut jo heti varauksen maksettuani. Vähän se tietysti jänskätti tehdä varausta kuin ostaa sika säkissä, mutta kuvat ja edellisten asukkaiden arvostelut auttoivat kummasti. Ja hinta tuli puolet edullisemmaksi kuin muiden loma-asuntosivujen kautta, kaikkine kuluineen kahden makuuhuoneen asunnosta maksoimme eur 930. Minun osuuteni oli eur 387, ei paha hinta viikon asumisesta.

Olohuoneen parvekeikkuna

Läheltä löytyi baareja, ravintoloita, pari pientä ruokakauppaa. Ohitse kulki kolme ratikkaa, keskustaan, ja kaksi poikittaisliikenteen linjaa (9, 10 ja 14). Idyllisiä lähiökatuja, rauhallista (paitsi pe-la yönä kaikilla oli bileet) ja hiljaista, koska eihän siellä juuri autot ajele. Sen sijaan polkupyöräilijät ovat pelottavan röyhkeitä, päälle ne tulevat, jos ei seuraa liikennettä. Eikä kenelläkään ole kypäriä, ei pikkulapsillakaan, mopoilijoista puhumattakaan. Olisipa mielenkiintoista tietää, mitkä ovat onnettomuustilastot.

Tutkimme vähän naapurustoa, kävimme kaupassa ja purkasimme tavarat. Ajoissa läksimme syömään, olin varannut meille Indrapurasta pöydän. Natustelimme rijstafelin, jossa alkuruuaksi tulivat molemmille puolikkaat hummerit. Herranmunvereni, että se oli taivaallista! Sen päälle vaapuimme takaisin kotiin, ei vaan enää jaksanut. Synttäriväsymys painoi ihmisparan silmiä. Muutaman tarinan syntymäpäivälahjaksi saamaani Rosa Liksomin Väliaikaista jaksoin, mutta kun en enää ymmärtänyt lukemaani, päätin sammuttaa valot.

***
Nyt on pakko ryhtyä hoitaman kotihommia. Huomenna on mentävä töihin ja residenssi on kuin myrskyn silmän läpi kulkenut. Synttäritavaratkin  ovat vielä hujanhajan. Pyykkiä olen jo samalla pessyt kolme koneellista. Kyllä tämä tästä, mutta olipa ihanaa nukkua omassa sängyssä viime yömä. Kotiinpaluu on yksi matkustamisen parhaita puolia, ei olisi minusta reissumieheksi.

Jatkan matkamuisteloa myöhemmin. Pitäähän se nyt tuoreeltaan kirjata ylös, että on mitä vanhana muistella. Etenkin kun tällä kertaa en edes ottanut valokuvia, muutaman kännykkäräpsyn vain, päätin tallentaa matkan aivopoimuihin. Kuka niitä kuvia jaksaa katsella?