Retken loppu

Torstaina saapui kolmas matkakumppanimme mestoille. Hän oli toivonut, että valkoviiniä olisi runsaasti kylmässä. Ja mehän toki toteutimme toiveen. Alkuilta meni leppoisasti kotosalla, pöydän olimme varanneet De Italiaan ravintolaan. Siellä vierähtikin illallisella aikaa, ei sen takia, että tarjoilu olisi ollut jotenkin hidasta, vaan siksi, että söimme pitkän kaavan mukaan. Paikkaa voi lämpimästi suositella, ei mikään erikoisuus, mutta hyvää ja täyttävää evästä. Kiva ilmapiiri ja paljon paikallisia.

Yhden keskustan pönötysbaarin jälkeen suuntasimme kotikulmille. Vihreässä Elefantissa tuli istuskeltua useampanakin iltana, mutta nyt meni ehkä vähän överiksi, kun puimme kovaäänisesti työasioita. Tuli sitten otettua enemmän kuin tavallisesti - ja tupakkiakin polteltua, kun terassilla oli niin mukavan lämmin.

Niinpä jäin perjantaiaamuna suosiolla kotiin, kun ystävät läksivät jonottamaan Anne Frankin talolle. En edes viitsinyt Jordaaniin lähteä hortoilemaan, sielläkin olimme jo kerenneet pyöriä. Mieluummin jäin kotiin, siivoilin vähän, kävin kaupassa ja luin lisää Rosa Liksomia. Tapasimme vasta myöhään iltapäivällä, vierailimme House of Bolsissa. Hauska idea, interaktiivisuutta ja hyvää alkoholia, museo minun makuuni! Sen päälle menimme syömään. Kriteerinä oli, että syömme jotain paikallista ja niin kävikin, kun löysimme Leidselpleinin läheltä Blauwe Hollander-ravintolan. Söin siellä aivan erinomaisen bouillabaissen ja tuoretta leipää.

Alkuperäinen jenever-resepti

Bolsin Maithai, vodkasta tulee parempi kuin geneveristä.

Lauantaina harrastimme kulttuuria. Lyhyen kirpputori-uusintavierailun jälkeen suuntasimme Laukkumuseoon. Sieltä kävelimme kukkatorin kautta ostoshelvettiin. Se vaan ei enää minua jaksanut kiinnostaa, niinpä nappasin mukaani muutaman tuliaisjuuston ja siirryin takaisin kotikulmille. Alkoi olla jo ihmisväsymystä liikkeellä. Uppouduin kirjaan ja sainkin sen luettua loppuun, ihania elämänmakuisia tarinoita! Minun pitäisi lukea enemmän!

Bouillabasse - noms!

Viimeiseksi illaksi olimme valinneet toisen indonesialaisen nimeltään Kantilj. Se oli kyllä niin totaalinen pettymys, ettei paljon paremmalla väliä. Hirveä turistirysä, onneton riisipöytä, mauton eväs ja todella vähän ruokalajeja, ei edes yhtään tofuruokaa! En kuitenkaan antanut oman pettymykseni näkyä, kun seuralaisiini se upposi täydestä kuin väärä raha. Indrapura oli miljoona kertaa parempi ja maukkaampi! Menkää sinne!

Keskustan kuppilat jätimme väliin, siirryimme lähibaariin drinksuille. Seuralaiset pätkähtivät humalaan, joten jo puolen yön maissa saattelin heidät kotiin. Ja hyvä olikin, että pääsimme seuraavana aamuna matkaamaan lentokentälle, matka taittui taksilla (vajaa 60 euroa). lentolaukun paino oli noussut parilla kilolla ja matkustamoonkin tuli yksi lisäkassi. Ostin pari hyvää italialaista punaviiniä ja pullon Ruskij Standardia, kun tarjouksessa olivat. Ei minulla nyt itse asiassa niin kamalasti rahaa mennytkään kuin kuvittelin, kaikki kulut yhteensä noin 700 euroa. Suurin osa meni ruokaan, juomaan ja huvituksiin, mutta niitä kyllä riittikin viikon retkelle paljon. Halvemmallakin olisi pärjännyt, mutta en tahtonut, se oli minun synttärimatkani.

Menen toistekin, mutta varmaan itsekseni vaikka pitkäksi viikonlopuksi. Pitää vaan katsoa, mitä bändejä silloin on tarjolla, voisin vähän katsastaa toista puolta mukavasta kaupungista ja miellyttävistä ihmisistä.

***

Töissä oli hirveä päivä. Luvassa on muutama lisää. Vajaasta kahdestasadasta sähköpostista on vielä perkaamatta kolmisenkymmentä. Tulipaloja riittää tällekin päivälle. Onneksi on jo keskiviikko ja onneksi eilen oli kävelypäivä, sain unta.