Bar hopping*

Eilinen ilta alkoi vähän ankeasti, ensin jouduin hoitamaan työasioita vapaa-ajalla ja rukoilemaan asioita yhdeltä toimittajalta. Onnistuin siinä, välillä muistutan enemmän Runebergiä kuin arvaankaan. Sen päälle kirmasin Kallioon ja kävin suorittamassa Hesarin päästä toiseen juoksun, kun en lukenut viestiä kunnolla ja kuvittelin olevani menossa Roskikseen. Enpä ollutkaan vaan poikkeuksellisesti Iltakouluun.

Onneksi Iltakoulussa sai hyvää ja ravitsevaa kuplajuomaa. Juhlistimme ystävän viisivaiheisen työhaastattelu-valintaprosessin päättymistä. Aika vierähti huiman nopeasti, hauskaa olisi ollut pidempäänkin, mutta oli jo seuraavien treffien aika. Tapasin ystävän Vltavassa. Siellä istuskelimme mukavasti sohvalla, kun viereemme liimaantui mies. Keski-ikäinen ja humalassa. Ei siinä mitään, etenkin kun hänen analyysinsa olivat pelottavan tarkkoja. Valitettavasti sitten hän siirtyi nopeasti ehdotteluvaiheeseen eikä meisät kumpikaan lämmennyt kaverille. Humala oli yksi syy, toinen oli se, että hän vonkasi vain sitä itseään, kolmas syy oli taustalta paljastunut parisuhde. Kemia puuttui.

Me siirryimme Midhill BRGRiin. Hampurilaista teki mieli, molemmat päädyimme samaan, lautaselle ilmestyi El Grande Patron. Maukas, mutta hot sauce ei ollut hottista nähnytkään. Lisukkeet olivat loistavia, coleslaw oli ihan soiva tapaus, etenkin parsakaalit parmesanin ja pähkinöiden kera aiheuttivat vakavaa kuolan eritystä! Nauroinkin, että jos seuraavan kerran sinne menen, otan pelkästään niitä pari annosta. Herkkua!

Jälkiruokajuomat nautimme Sling Innissä, nyt kun sinne tuli löydettyä, niin voi olla, että siellä tulee vielä vierailtua useamminkin. Etenkin kun musiikki on raskaampaa ja sitä saa toivoa! Jonain päivänä menen ja juon koko heidän drinkkilistansa läpi, näyttivät sen verran herkullisilta. Ilta päättyi Prkleeseen. Siellä on kuitenkin asiallinen musiikki, vaikka isoäidiksihän siellä itsensä kieltämättä tuntee. Onneksi ei tarvitse koskea, saa tyytyä katselemiseen.

Ilta vierähti aina pilkkuun saakka. Oho, sanoin itselleni, koska olin työpäivän päälle melkoisen väsynyt ja alkuillasta haukottelin niin, että suupielet olivat tiukilla. Keskustelut kuitenkin olivat niin mielenkiintoisia, että uni karkasi, siinä saivat kyytiä niin ihmissuhteet, kirjallisuus kuin elämänfilosofia. Ja lahjankin sain vierailta mailta, rannekoru oli yllätys, mutta ihana sellainen. (Kannattaa muuten panna äänet päälle, jos käytte sivuilla, rauhoittava merenranta-äänimaisema!) Hieno ilta jälleen kerran, ei voi kuin olla kiitollinen korkeammille voimille, kun se saattaa yhteen oikeita ihmisiä.

*Otsikosta lisää täältä.