Meinasin menettää hermoni työ-nimisessä paikassa tänään. (Kerro jotain uutta.) Miten me ihmiset puhummekin eri kieltä, vaikka äidinkielemme saattaa olla sama! Jos minulta kysytään, miten minulla menee, olen tottunut siihen, että voin rehellisesti kertoa siitä. En ole tottunut siihen, että ihminen, joka ei tee samaa työtä, kuvittelee kykenevänsä kertomaan minulle, miten työni pitäisi tehdä. Voin vannoa ja luvata, että rehellisyys lakkaa siihen paikkaan. Sen sijaan kätken asiat sisälleni ja ryhdyn kasvattamaan kuorta. Kasvatettuani riittävän vahvan kuoren, siirryn etsimään seuraavaa vaihtoehtoa enkä edes yritä pelata mukana. Tehköön hän työn, jonka kuvittelee olevansa kykenevä handlaamaan paremmin ja tehokkaammin. Minä en alunperinkään tahtonut työnkuvaa ja tehtäviä, joissa nyt joudun lillumaan.
Muutenkin v*tuttaa niin paljon, että tekisi mieli vetää perseet olalle. Oikein jallukooma. Onneksi huomiseen on vielä aikaa, kerkeää hinku mennä ohi. Onneksi edes jotain sain hoidettua, ihmisen ympäripuhuttua, saamme työmatkasetelit. Mutta koska niiden hankkiminen on minun työtäni, siinä menee muutama viikko, ennen kuin setelit ovat käpälässä käyttäjillä. Piti sitten käydä kuukaudeksi tsetti ostamassa, eivät ne koko vuodeksi riitä kuitenkaan.
Kävin nauttimassa yhdessä kokouspaikassa elämäni ensimmäisen afternoon tea-tarjoilun. Ei kai se sellainen voi oikeasti olla, kun ei ollut edes skonsseja tarjolla. Eivätkös ne siihen kuulu? Vuolukermaa eikä kurkkuleipiäkään näkynyt. Tarjoillaankohan pääkaupunkiseudulla sellaista missään? Saako teen korvata alkoholilla? Tuli mieleen, että voisi olla kiva kokeilla. Muuten tarjoilussa oli paljon herkullisia asioita, mutta tiedättehän te minut, mikä tahansa, jos ei karkuun juokse, voi olla herkullista syötävää.
Lauantaina muuten kannattaa kääntää katseensa Yle Teemalle. Ensin Calamari Union ja sitten Leningrad Cowboys go America. Miten ihmeessä Calamari Unionista voi olla jo 30 vuotta? Voisiko joku kertoa, minne aika menee? Arvatkaas muuten, mikä on lempisarjojani? Tietenkin Teemalla pyörivä Alcantaran perhe. Miten usein sitä saa kuunnella kaunista espanjan kieltä televisiossa? Siellä pyöritellään samaa teemaa ajan kulumisesta. (Offtopic: minulla oli joskus 80-luvulla madridilainen poikaystävä, mutta ei siitä ikinä sen kummempaa tullut, kun sellainen huithapeli olin jo silloin.)
Rytmihäiriöitä on ollut tarjolla koko viikon. Eipä tässä muuta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
5 kommenttia:
Samanlaisia mielihaluja on liikkeellä, vaikkakin eri syistä. Jospa sitä lauantaina elokuvailtaa viettäessä rempaisisi kännin... Taikka sitten ei. Mutta oikeasti 30 vuotta? En minä voi olla niin vanha.
Eikö olekin kummallinen tämä aikavääristymä?
Vai on sitä liikkeellä. Mulla on biorytmit niin katollaan, että teksti varoitteli panemasta tänään nimeään mihinkään paperiin. En siis tee sitä, en taida tehdä paljon muutakaan.
Calamari Union ja 30 vuotta. *huok* Silloin sitä kuvitteli olevansa tässä vaiheessa jo viisaampi. Niin vähän sitä ihminen tulevaisuudestaan tietää.
Teillä on TM:n kanssa sama lempiohjelma. Sitä se seuraa kännykältä ja on niiiiin koukussa. :D
Ja lopuksi eli ei tarvitse noteerata. "Alkoholi ei ole ratkaisu, harvoin edes helpotus", nimimerkillä '64 päivää ilman ja vakavasti täysraittiutta harkitseva'. :)
Terve Frank.
Nollasein, me ei taideta viisastua. Vanhetaan vaan kauniisti ja arvokkaasti.
Mie olen aina sanonut, että elkää tehkö niin kuin minä teen, vaan niin kuin minä sanon. Alkoholi ei sovi monille.
Ai Frank, terve!
Lähetä kommentti