Viimeksi kun tuntui näin vahvasti tältä, tuhlasin melkoisen kasan rahaa, käyttäydyin kovin holtittomasti ja jouduin lopulta naimisiin. Nyt kannattaisi ottaa oma manuaalinsa kiltteihin kätösiin ja lukea, että taitaa vähän sukuvika viirata, kun merkit ovat samanlaiset. Onneksi nyt ei ole vaaraa naimisiinmenosta, mutta jo ihmissuhteen aloittaminenkin näissä olosuhteissa saattaa antaa minusta aivan väärän kuvan. Ja sitten kaikki loppuisi taas kyyneliin - mutta toisaalta siihenhän me olemme jo tottuneet.
Pitää yrittää pysytellä kauempana ystävistään, ettei vaan vahingoita heitä. Sen lisäksi pitää yrittää pysytellä kotosalla mahdollisuuksien mukaan. Onneksi on tulossa pääsiäinen ja vapaa viikko, pääsen vähäksi aikaa pois töistä. Voisin kokeilla nukkumista, sekin saattaa tasoittaa oloa. Samoin yksinolo ja kirjoittaminen.
Manian hyviksi puoliksi voisin mainita sen, että töissä jaksaa tehdä ihmeitä. Samoin kaikki tuntuu paljon enemmän ja lujempaa, mutta kun tietää, että maanisen hetken jälkeen pääsee maistelemaan depressiota, niin jotenkin suurin ilon kärki tasoittuu. Toisaalta siitäkin olen tähän saakka selvinnyt lähes itsekseni. En minä nimittäin niin sekaisin ole, että minnekään kunnallisten palveluiden pariin pääsisin. Ulkopuolisen silmissä todennäköisesti vaikutan vaan suhteellisen vilkkaalta keskiäkäiseltä naiselta.
Hyvä, että tuntee itsensä. Hyvä, että tunnistin oloni. Hyvä, että uskallan myöntää sen. Nyt mennään ylöspäin aika lujaa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Uskallakin mennä minusta kauemmas. Lupasinhan tulla väliin, jos asiat menevät liian hulluiksi.
Se on tämä kevätaurinko, kyllä se kohta tasoittuu.
T: Satuilija
Mymskä, oot sit sairas ihminen. <3
Satuilija, niinhän se varmaan on.
Lähetä kommentti