Kevätpuuhastelua

Pesin vaaleanharmaan mokkanahkatakkini. Tulin siihen tulokseen, että kolme vuotta vanha alennusmyynnistä löytynyt nahkatakki saa joko kestää pesun tai sitten kuolla. Ei sitä kuitenkaan olisi voinut pesemättä pitää, tahrat olivat sitä luokkaa, pesulaan vienti olisi maksanut enemmän kuin takki uutena. Tungin se koneeseen nestemäisen pesuaineen kera, valitsin ohjelmaksi käsipesun. Eilisen takki roikkui pesuhuoneessa, nyt se makoilee saunan lauteilla. Kunhan se on kunnolla kuivunut, aion vielä suihkuttaa sen kosteudensuojasuihkeella.

Tutkiskelin talvikenkiäni sillä silmällä. Ainakin kaksi paria on vietävä suutarille ennen kesälepoon saattamista. Toisen parin suhteen aion kysellä, että voisiko kantoihin laittaa ikuruuvit. Ne nimittäin ovat lämpimimmät kenkäni, mutta niin liukkaat, ettei niitä vain voi käyttää suomalaisissa olosuhteissa. Toinen vaihtoehto tietysti olisi lähteä etsimään soveliasta talviympäristöä, mutta luulen, että siellä taas kenkiä ei enää tarvittaisi. Sitä paitsi minä en tahdo muuttaa Suomesta minnekään, sen olen todennut jo aikaa sitten.

Töissä riittää vauhtia. Voin vain kuvitella, miten sitä riittää ensi viikolla, kun vietän sen itekseni. Toisaalta hyvä, ei tule ajateltua ylimääräisiä. Hymy vain alkaa hyytymään. Sekin voi olla ihan hyvä asia. Parempi voisi ollakin pysytellä kokonaan asialinjalla, sekä töissä että vapaa-ajalla. Avoimia töpaikkoja on tosin aktivoiduttava taas etsimään, muuten tulen hulluksi. - Toisaalta en voi käytöstäni mitenkään selväjärkisen ihmisen käytökseksi kuvailla.