Eväitä en unohtanut. Tällä kertaa aamukahvikin pysyi mukissa, kun roudasin sitä junan käytäviä pitkin. Joskus viime talvena sain aikaan kahvimerionnettomuuden. Kupillisessa on yllättävän paljon, kun se seilaa pitkin junan käytävää. Mikään paperimäärä olisi sitä riittänyt kuivamaan, silloin muistaakseni uhrasin mukaan tarttuneen iltalehdykänkin.
Kun eilen valitin ystävälle, ettei minulla ole mitään päällepantavaa, hän totesi, että astun sitten varmaan alastomana junasta määränpäässä. Ehkä kuitenkin jätän sen väliin tällä kertaa, en kyllä tiedä miksi. Ei minulla ole mitään hävittävää.
Palataan astialle joskus viikonloppuna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti