Ei tästä hyvä tule. Reilussa kuukaudessa suhteellisen hyvinvoivasta vanhemmasta naisihmisestä on tullut harmaa, läpinäkyvä, hiljainen ja sairas. Nyt ei enää kauan mene, pahoin pelkään. Sen äitini tietää itsekin, eikä se kivaa ole kenestäkään.
Kaikkihan me kuolemme. Mielelläni luovuttaisin vaikka kaikki jäljellä olevat vuoteni hänelle, jos voisin. Mie olen jo tätä tahkoa suhteellisen ravakkaan kiertänyt, hänellä saattaisi olla paljon koettavaa, elämätöntä elämää. Valitettavasti siirto ei nykyteknologialla onnistu.
Itse suren Ihmemiestä. Tahtoisin tietää, onko hän elossa. Itseäni märehdin pimeässä yksin, en enää uskalla kenellekään kertoa, että minuun sattuu. Kaikki.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
8 kommenttia:
<3
Olet kyllä ajatuksissa kovasti, liha on vain väsynyt eikä ole saanut aikaiseksi ottaa yhteyttä. Mennään kävelylle ja/tai kaljalle, kunhan kopeudutaan, vaikkei herbaariota tarvitsekaan enää kasata. <3
Voimia <3
Olet mielessäni usein ja paljon <3
-Kiona
Voimia, voimia!
Jaksamisia!
Soittelu/sähköposti ja kaikki muu mahdollinen? - riitta
Kiitos viesteistänne. Kyllä tämä taas tästä hautautuu työn ja arjen alle.
Lähetä kommentti