Ei tästä mitään tule; luvassa on taas hauska lomapäivä, kaikki viime viikon seikkailukertomukset saavat odottaa. Kuviakaan en ole saanut purkattua, kun otan koko ajan uusia. Tänään menemme Ikeaan (lautasia!). Ja kunhan olemme hakeneet lomalaisen lapsukaisen lentokentältä, vierailemme Linnanmäellä. Siinähän tuota ohjelmaa yhdelle päivälle onkin, ennen kuin vieraani poistuvat kohti pohjoisempaa Suomea.
Ai niin, pikakatsaus eiliseen: vierailu Ateneumiin (Lappilaisnäyttely ja kiinteä näyttely), pitkä kostea kesämenu-lounas Kappelissa, ratikka-ajelua Kaivopuistoon. Mattolaiturilla nautimme virkistävät juomat ennen kuin kävimme pikaisesti shoppailemassa minulle housut ja vieraalleni käsilaukun. Ilta meni juustojen ja viinin kera maukkaasti, mutta hillitysti. Ihanaa tämä vanheneminen!
Aamulla sain postia, joka vähäksi aikaa toi surun pintaan. Ihmisen pahuus ja ilkeys jaksavat minua välillä ihmetyttää. Minulta nimittäin jäin Treen lentokentän lähettyvillä olevan huoltoaseman vessaan sellainen läpinäkyvä minigrippussi. jossa olivat nestemäiset matkustamoon kuljetettavat tavarat ja jäljelle jääneet punnat. Pussukka oli palautettu huoltoaseman kassalle, josta se luvattiin lähettää minulle. Riemuitsin kovin, koska 50 puntaa on minulle iso raha. Tänä aamuna posti saapui, meikit olivat tallella, mutta setelirahat kadonneet. Harmitti. Joku on n. eur 60 rikkaampi, mutta olisi sillä rahalla minullekin käyttöä ollut, en minä nyt vielä niin rikas ole.
Ihminen ON aika paha ja salakavala otus. Pitäisi kai tuntea kuitenkin kiitollisuutta siitä, että itse ei ihan tuollainen ole, minulla olisi siitä jopa todistava tarina, jossa palautin kassalle 300 mummonmarkkaa, mutta ei nyt jouda enää länkyttämään. Menemme Iikkeaan, missä tuhlaan lisää rahaa. Se on mun luonto.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Ei toisen rahoja saa ottaa edes löytöpalkkioksi! Ilkeä varas!
Minäkin kerran löysin ison rahasumman ravintolan vessasta ja kiltisti kannoin koko lompakon suurine seteleineen hovimestarille.
Voihan sitä lohduttaa itseään sillä, että se, joka ne rahat otti, ehkä sitten tarvitsi niitä (vielä) enemmän kuin itse olisit tarvinnut. Jos se oli vaikka joku työtön maailman päähän potkima hahmo, joka sai hiukan lämmikettä tai ruokaa tai vaikka uudet kengät niillä rahoilla.
Lohduttiko? Ei vai? ;)
Voi meitä pöhköjä, Kiona. Pitäisi varmaan vaan käyttää hyväkseen, kun kerta muutkin niin tekevät.
Ei se hirveästi lohduta, Tiina. Minun mielestä ne kuitenkin olivat minun rahojani, ja minulla on oikeus joko käyttää ne itse tai lahjoittaa ne tarvitsevalle. Ruokaa saa minun luonani ja varmaan kengätkin voisin edukkaasti hankkia tarvitsevalle, jos vain kysyttäisiin.
Lähetä kommentti