...mutta en sano, koska se voitaisiin ottaa viittauksena tässä tapauksessa myös miehen logiikkaan. Mietin vain, että voi hyvät hyssykät, että voivat tehdä asiat itselleen ja minulle vaikeiksi. Enkä myöskään muuta voi sanoa, ettei tulisi ruodittua kollegoiden tapaa hoitaa perusasioita, siinä voisin joutua vertaamaan sitä heidän tapaansa hoitaa ihan ammatillisiakin asioita. Hmmph. Tapaamani naispuoliset diplomi-insinöörit ja insinöörit ovat kyllä vaikuttaneet enemmän maan pinnalla toimivilta olennoilta, siitä kiitos heille.
Parisuhteellisissa asioissa on vahvistusta hankittu, annettu ja saatu. Ehkä minä nyt vaan uskaltaudun jatkamaan. Onneksi tänään lähden iltapäiväksi pois toimistolta, olen kaikesta yöriekkumisesta niin rättipoikki, että parempi päästä jaloilleen seisoskelemaan. Etenkin kun luvassa lienee virvoittavia vesiä ja herkkupaloja tietoiskujen lomassa. Illalla on kyllä päästävä ajoissa unille. Ihme juttu, että päässäni on ilmiselvästi napsahtanut jokin ratas paikalleen, edeltävät kolme yötä olen nimittäin nukkunut aivan erinomaisesti.
VR taas on aiheuttanut harmaita hiuksia työmatkallani, olen päässyt mittailemaan asemia useampia kymmeniä minuutteja, kun junia perutaan henkilöstöpulan takia. Miten ihmeessä heiltä voi puuttua työvoimaa? Eivätkö he palkkaa riittävästi uutta porukkaa vai ovatko kaverit harvinaisen sairasta sakkia? Eikä nyt ole edes vielä lunta. Mitenkähän meidän käy ensi talvena?
Talvesta tuli mieleen, että tänä aamuna töihin tullessani oli sen verran viileätä, että hengitys jo vähän höyrysi. Pomoni tosin väitti minun vain käyvän kuumana muuten vain. Mjaa. Taitaa olla joku huumorjveikko, tuskin hän nyt mikään selvännäkijä kuitenkaan on. Minä kyllä tykkään syksystä. Tykkään tosin kesästä, keväästä ja jossain määrin jopa talvestakin, jos se vain on sellainen oikea talvi, eikä mikään loskapaskalillukeli, joita täällä päin maailmaa tuppaa olemaan, paitsi pari viimeisintä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
6 kommenttia:
Sinulle taitaa tosiaan sopia parisuhteellistuminen, unikin toimii. Tai johtui se nyt sitten mistä tahansa (vetelin vaan yhtäläisyysviivoja, kun oli mainittu samassa kappaleessa) niin hyvältä näyttää kahvinporojen asennot.
Mie luulen, että olotilani paikkaantuu avioliiton viime hetkien jäljiltä. Pelko väistyy ja unta uskaltaa vastaanottaa säpsähtelemättä. Eli siinä mielessä kyllä. Tähän tekisi mieleni sanoa jotain sukupuolielämän tainnuttavasta voimasta, mutta jätän sanomatta, koska tämä ei ole mikään sellainen blogi.
Kiitos siitä, viittaukset Vanha nainen hunningolla -biisiin ovat jo tuottaneet riittävästi häiritsevää visuaalista materiaalia... Ja kaikkeahan ei edes tarvitse sanoa, rivien välistä kyllä pystyy lukemaan tarpeeksi ;D
Mutta kyllä minä olen sitten iloinen puolestasi!
Hyvältä kuulostaa...
T: Satuilija
Diplomi-insinöörin ja muunkin sellaisen insinöörin logiikasta voisin kirjoittaa kirjan :)) On ne outoja veikkoja.
Hyvä kun saat nukutuksi, sitä se hyvä elämä teettää.
Juu, jotenkin tämä kuulostaa nyt liian hyvältä ollakseen totta. Where´s the catch? Minä kun kuvittelin avioeron tiimellyksessä, etten ikinä enää pystyisi intiimiin kanssakäymiseen, kun melkein miehen näkeminenkin oksetti. Totta se vaan on, että aika ja hellyys parantavat paljon haavoja. Ja puhe.
Lähetä kommentti