Kuinka maho neitsyt luo elämää

Itsensä kustannuksella saa naljailla, etenkin jos kuvittelee omaavansa vähän stand up koomikon vikaa. Jos pystyy itse tekemään itsestään pilaa, niistä kipeistäkin asioista, ei tunnu niin pahalta, kun muut morkkaavat samasta asiasta, tottahan se on. Ei se kyllä toisten pilkkaa mitenkään helpota, kunhan tulee yleensä itse sanoneeksi rumemmin kuin muut. Niin kuin esimerkiksi minä olen maho neitsyt; länsimainen horoskooppimerkki on neitsyt ja maho olen ollut jo pitkään, kun kohtu vietiin kasvaimen takia. Sitä en kyllä itke, ei minulla mikään tarkoitus ollut lisääntyä. Sitä paitsi Maho Neitsyt oli hurja punkbändi minun nuoruudessani. Terveisiä vaan nuoruuteen, tuli taas muisteltua, kun yliuoppilaskirjoitukset alkavat ja minulla oli silloin NIIN paljon muuta mielessä, etten kerennyt kuin viisi ällää riipasta kokoon (tämä on rehvastelua, anteeksi, olen tyhmistynyt kyllä tosi tehokkaasti sen jälkeen, mutta hauskaa on ollut senkin jälkeen).

Mutta asiaan. (Että mihin?) Eilen illalla loin elämää. Pistin ruukkuun kahdeksan luumukirsikkatomaatin siementä. Ihan kuulkaas vedin suoraan tomaatista, niin minä olen tehnyt aikaisemmassakin elämässä ja hyvin ovat kasvaneet. Todennäköisesti kahdeksasta siemenestä n. 3 taimea selviää koulintaikään ja parvekeruukkuun. Saman suuren ruukun reunoille aion kylmänviileästi kokeilla ensi kesänä basilikaa, kuulema tykkäävät toisistaan kasvinkumppaneina, tomaatti ja basilika. Sen lisäksi aion käyttää lähikaupan yrttitarjontaa hyväkseni ja hankkia sieltä halvat taimet kesää varten timjamista ja rosmariinista. Ehkäpä ruohosipulikin tulee sieltä. En kertakaikkiaan jaksa kasvattaa kaikkea siemenistä. Itse asiassa en jaksa kasvattaa kuin basilikaa siemenistä, koska minulla ei ole kärsivällisyyttä kuin hyvin rajallinen määrä henkilökohtaisessa elämässäni.

Kuitenkin jotain pitää saada kasvattaa. On minussa sen verran perverssi puoli. Mutta mitenkäs ne sanovat? Vain kasveja voi kasvattaa, lapsien pitää antaa kasvaa. Ihmekös minä en sitä ikinä ole tahtonut tehdä, kun en vaan voi olla puuttumatta, koulimatta, siirtämättä ruukusta toiseen, valosta varjoon, kastelematta ja nypsimättä. Ei sellaista ihminen kestä. Minäkin menin rikki liiasta koulimisesta ja kylmäkäsittelystä, nyt ovat hedelmät vähän vinoja, karvaita ja kuori rikki. Mutta jotain kasvaa - ainakin parvekkeella.