Ohjeena on kertoa itsestään viisi satunnaista asiaa ja jakaa sitten merkki viidelle. Hmph, mitähän tässä vielä olisi kertomatta?
1. En voi katsoa kauhuelokuvia. Näen painajaisia ja pelkään liikaa. Olen eläissäni "katsonut" tyynyn takaa ja silmät kiinni kaksi kauhuelokuvaa, toinen oli Hohto ja toinen joku 80-luvulla tehty jättiläishämähäkkielokuva, jossa hämähäkit loppujen lopuksi kutoivat talon ja jäljellä olevat ihmiset koteloon.
Samasta syystä tapan kaikki hämähäkit kotoani, ne eivät siirry ulos, niin kuin pyrin tekemään kaikille muille kotiini tunkeville elukoille (leppäkertut, matoset, koppakuoriaiset, ampiaiset tai mehiläiset). Itikat kuolevat myös, eivät saa armoa silmissäni.
2. Minulla on kumikengät. Ensimmäistä kertaa odotan keväistä loskakeliä. Kumikengissä ei ole varsia (koska pohkeeni ovat jonkun toisen pohkeet) ja ne ovat värikkäät. Edelliset kumikengät hapertuivat rikki vajaan 20 vuoden käytön jälkeen, eikö mikään ole ikuista? Mutta mustia kumikenkiä en enää tahdo, tahdon väriä elämääni!
3. Tomaatinsiemenistä iti vain kolme. Pitää laittaa niitä vielä lisää multiin. Olen tyytyväinen, kun saldo on kuusi. Sitten niistä pari kolme selviää parvekkeelle saakka satoa tuottamaan. Seuraavaksi Pirsmasta lähtee mukaan ruohosipuli, joka pääsee ikkunalaudalle. Haaveilen leikkeleväni sitä kaikkiin sopiviin eväisiin.
4. Viikko sitten parturoin kulmakarvani elämäni ensimmäistä kertaa. Lyhensin ne tasapitkiksi (olisittepa nähneet ne parisenttiset breshnevit!). Tuli hyvä, taidan tehdä niin jatkossakin. Miksi juuri kulmakarvat olisivat pitkät ja tuuheat, kun taas silmäripset ovat hailakat, töpölyhyet ja harvat? Muutenkin tahtoisin kyseenalaistaa kaikenlaisen karvankasvun naispuolisissa ihmisissä, paitsi hiukset, ne ovat kivat ja kauniit.
5. Jos minulla olisi rahaa ihan määrättömästi, perustaisin bed & breakfast paikan, johon vieraat pääsisivät vain suosituksilla sisään, ystävien tai edellisten vieraiden. Niiden nimittäin pitäisi olla mukavia asiakkaita.
Vaikea vääntää tunnustusta eteenpäin palkintomielessä, mutta jos tahdotte käydä lukemassa jotain muuta, niin poiketkaas Moottoripuuman matkablogissa, Narttuilua-blogin iltaelämään tutustumassa tai notkumassa Töölöntorin reunalla. Eihän noitakaan ole kuin kolme, mutta kun enhän minä oikeasti muutenkaan heitä mitenkään palkitse, elleivät nyt ihan itse tahdo tulla palkituiksi. Kunhan suosittelen ja kiitän ajanvietteen tarjoamisesta.
3 kommenttia:
Kulmakarvat pitää nyppiä ei leikata. Leikkausjälki on KUULEMMA tasainen. Näin minulle sanottiin, kun joskus ammoisina aikoina leikkelin exän kulmakarvoja.
T: Satuilija
Minäkin takerruin kulmakarvoihin. Millä niitä lyhennetään? Minä aina nypin, ei noissa leikeltävväksi asti edes ole. Paitsi se yksi tulitikun vahvuinen (ainakin, niin!), joka kasvaa paitsi paksuutta myös pituutta. Ihme jouhi, mutta senkin nyppäisen aina pois. Tai riuhtoa sitä pitää, ilmeisesti se kasvaa sekä ulos- että sisäänpäin.
Ja muuten olen täsmälleen samaa karvapoliittista mieltä.
En minä voi niitä kaikkia 2-3 senttisiä karvoja nyppiä, ei jäisi mitään jäljelle. ;-D Pitää siis leikata. Ja hyvä tuli, eivät näytä yhtään liian tasaisilta, jäi niihin kuitenkin vajaa sentti pituutta.
Minulla on siis monsterikulmakarvat... :-(
Lähetä kommentti