perjantai 25. marraskuuta 2011

Sähköjänes

Kun eilen läksin tutustumisretkelle, tajusin heittää hyvästit yöunille jo siinä vaiheessa kun hokasin, että saavumme pääkaupunkiseudulle takaisin kymmenen maissa illalla. Senhän arvaa, etten minä ymmärrä kotiinpäästyäni heti unille heittäytyä, vaan vetkuttelin hereillä lähemmäs puoliyötä. Sitten näen vähäpäisiä unia jostain BB-Saulista, kampaajastani, nakkikioskin jonosta, nahkatakista ja maggarasta, että jo olisi homokammoisempi  kauhuissaan. Minua vaan nauratti, kun aamulla heräsin jo ennen kellon soittoa. Unisaldoksi jäi viisi tuntia. Jotta tässä sitä aika heikoilla silmillä vedetään sitten työt, haastattelut ja pakkaamiset, kunpa en ottaisi tavakseni.

Ehjää-korjaa-henkilö oli käynyt tutkimassa hellaani sekä jääkaappipakastinta. Reviirinmerkitsemiseksi hän oli jättänyt valot keittiöön sekä vanhat lieden levyt paketissa pöydälle. Pitää kai olla tyytyväinen, ettei hän ollut vaihtanut jääkaappipakastinta, se olisi varmaan nakottanut vieressä... Noh, minulla on nyt sitten taas ongelma ratkaistavana, mihin roskikseen kuuluvat käytetyt ja rikkinäiset lieden levyt. Jepjep. Kun sitten siinä sähköjäniksenä ympäri residenssiä pyöriessäni päätin kokeilla uusien levyjen lämpenemistä, niin meinasin saada hermoromahduksen. Kumpikaan uusi levy ei lämmennyt, eivät myöskään vaihtamatta jääneet levyt, eikä uuniin tullut edes valo! Ennen kuin aloin hyppimään tasajalkaa, ajattelin vielä varuilta vilkaista sulakekaappiin ja kappas, siellähän se suurin vika piileskeli, virrat olivat kääntämättä päälle. Kaikenlaisilla käytännön källeillä sitä blondia kiusataankin!

Rekrytoijan tapaaminen ei tarkoita vielä töitä, mutta jos teen häneen vaikutuksen, voi hän ottaa asiani omaksensa ja auttaa minua saavuttamaan oman agendani (vaikken totta puhuen ole aivan varma edes siitä, mikä minun agendani on). Niinpä vilkaisin peiliin toisenkin kerran ennen kuin töihin läksin. Tarkistin myös vaatteiden sopivuuden - kerrankin! Mutta mikään määrä pakkeleita ei piilota komeita silmä- ja bulldog-pussejani. Pitäisikö käydä vielä paperipussikaupan kautta?

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Silmäpussit eivät koskaan voi olla liian suuret. Kohottakaamme kominkertainen eläköön noille kasvojen yksityiskohdalle: eläköön, eläköön, eläköön!

Kiona kirjoitti...

Silmäpussit, nuo kaikkien kasvojen kaunistajat, löytyvät nykyisin täältäkin. Kyllä olenkin niitä odottanut!
Onnea haastatteluun!

-kummitus- kirjoitti...

Oma tila, eläkäämme ja elähtäkäämme kunniallisesti! Korkealta ja kovaa!

Kiona, eikös olekin ihmeellistä, mitä voi naamalle tapahtua? Kiitos, haastattelu sujui niin kuin toivoin, nyt vain vähän viilataan ja sitten toivotaan parasta, että se työ-oksa löytyy tällekin tipuselle.