Kopkopkop

Lukkoseppä paukuttelee oveani. Tai koputtelee varovaisesti, toivon silti, ettei kukaan naapureista juuri nyt koita nukkua. Minussa on joku perusturvallisuuden puute, on ollut aina, mutta avioliiton myötä meni vähäinenkin usko ihmisen hyvyyteen. Periaatteessa luulen, että kaikilla on pahat mielessä ja sitten jos on jotain hyvää, niin se tulee iloisena yllätyksenä. Ei se silti minua estä ottamasta hirveitä riskejä oman elämäni suhteen, jo kauan aikaa sitten nimittäin olen myös tullut siihen tulokseen, että mikäli ei riskiä ota, ei myöskään tule niitä positiivisia yllätyksiä. En juurikaan piittaa omasta turvallisuudestani, muita kyllä pyrin suojelemaan.

Kun nyt sen verran on sukan varressa säästöjä ja aikaa vaikka lampaat söis, niin sain vihdoin sovittua turvalukon asennuksen. Riemua! Paljon turvallisemmin mielin lähden pikkuretkilleni, kun saan kotoni turvattua parin lukon taakse. Myyjä muuten oli aika fiksu, kun ostaessani molemmin puolin lukittavan mallin totesi, että sinulla on sitten parveke hätäpoistumistienä. Kun katsoin häntä hivenen hölmistyneenä, hän vain totesi, että miksikäs luulen palokunnan pelastelevan porukkaa parvekkeelta. Syynä ei aina ole rappukäytävässä leijailevat palokaasut, vaan se, etteivät ihmiset hätäpäissään löydä turvalukkoonsa avaimia. Mjaa, en tiedä pitääkö tuo paikkansa, mutta minä jos joutuisin parvekkeelle, niin melkein tiputtautuisin maahan. Todennäköisesti selviäisin mustelmilla.

Pitääkin muistaa kysyä, että saako nyt kotivakuutuksesta halvennusta. Muutenkin pitäisi taas ottaa sellainen tarjouskierros vakuutusyhtiöissä, mitä kotivakuutukset maksavat missäkin. Ilman en tahdo olla. Se nimittäin saattaisi olla aika surkeata kolmannen kerran elämässään hankkia kaikki kotikilut ja -kalut alusta loppuun. Avioeroa varten ei taida mitään vakuutusta olla olemassa, minulla olisi kannattanut sellainenkin olla.

Loppukevennyksenä tarina kääpiöstä, jolta markka-aikaan oli kyselty klassisia lapsiasioita, mitä eri eläimet sanovat. Tiedättehän, kissa sanoo miau, koira hauhau ja lehmä muu. Oravan kohdalla lapsi oli vakavalla naamalla vastannut, että orava sanoo "Tosi on!", hän oli ottanut mallia Kansallis-Osake-Pankin mainoksen oravasta. Ystäväni, rauha hänen sielulleen, samoihin aikoihin piti rivarinsa takapihalla hyppiviä pikkuoravia KOP:in vakoojina. Hänellä oli taas asuntolaina kyseisesta pankista. Sittemmin, kun pankki vaihtoi nimensä Meritaksi, hän totesi, että hänellä on niin kallis tyttöystävä, ettei kannata muiden kanssa seurustella.