Typerä naamakirja mainostaa minulle deittisivustoja, joissa myyntilupauksen mukaan ei nuoria naisia ole. Kappas, enhän minäkään sinne sitten voi mennä. ;-D Jaa, mutta jotain kai olisi senkin asian suhteen tehtävä, koska tuskin kukaan tulee kotoa hakemaan. Ja ihmissuhdettahan minäkin jossain vaiheessa tulen kaipaamaan, en tosin vielä(kään).
Hyviä asioita tässä aamussa: aurinko ja aamukahvi. Huonoja on paljonkin, mutta erityisesti jäi nyppimään, kun jouduin kieltäytymään illastamiskutsusta ystävän kanssa kylillä, koska minulla ei ole varaa. Tästä se alkaa. Niinpä lähdenkin päivälenkille ja sitten alan rakennella joulukortteja. Tiimarissa käydessäni ostin jopa ensi vuoden seinäkalenterin edulliseen hintaan eur 0,99. Tarkoitukseni on kaikesta huolimatta taapertaa eteen päin ja katsoa mitä on luvassa. Eto-opportunisti.
Kirjastosta uskaltauduin lainaamaan seitsemän päivän pikalainan. Olen lukenut jo yli puolet Richard C. Moraisin Herkullinen elämä -romaanista, ei taida tulla sakkoa ja vankeutta. Pidän kirjasta, olen joutunut keskelle ruokasotaa, sukutarinaa ja kulttuurien yhteentörmäyksiä. Itse asiassa Lontoon pätkästä tuli mieleen, että Hanif Kureishin kirjat olisi luettava nekin uusiksi, en muista enää mitään, paitsi että pidin niistäkin. Entäs jos ei pidäkään toisella lukemalla, meneekö tunnelma piloille vai onko vain todettava, että on muuttunut ihmisenä?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
6 kommenttia:
Mulla on sama kirja alullaan, vaikuttaa mainiolta! Kirjasto on melkeinpä parasta, mihin verovaroja voi laittaa, sanon ma.
Kirjojen uudelleenlukeminen pelottaa minuakin. Varsinkin niiden nuorena vaikutuksen tehneiden. Jotenkin haluaa kai säilyttää sen hohdon niissä kirjoissa - ja illuusion siitä että on ollut nuorenakin ihan viksu ;-)
Kuules Kummitus, olisiko mahdollista saada niistä joulukorteista kuvia? Tarkoitan että teetkö niitä vain itse lähetettäväksi vai oikein urakalla? Ostomielessä näetkös...
Tiimarista näköjään kannattaa hakea seinäkalenteri. kiitos vinkistä. :D
Marjaana, kirjasto on maailman paras paikka kodin jälkeen!
Peppone, top tykkänään, en mie nyt niitä myyntiin ryhdy kuitenkaan askartelemaan. Tulee turhan kalliita kortteja, enemmänkin askartelupaskartelu on sellaista mielenterveysterapiaa masentuvalle.
Tsompi, se on sellainen seinäalmanakka, ei mitään suureellista mallia oleva kalenteri. Mutta näkyväthän siinä nimipvt ja juhlapyhät päivämäärien ja viikkojen lisäksi, muuta en tarvitse.
Oon samaa mieltä, et kirjasto on loistopaikka. Ennenvanhaa, eli noin 2v sitte, luin vähintää kirjan päivässä. Hain maanantaisin aina repullisen kirjoja ja viikon niillä pärjäs. Nyt luen enää kirjan/viikko, nettimaailma vie lopun ajan. ;)
Jotain sitä pitää mielesä piristämiseks tehä, miks ei sit j-kortteja...
Vai niin kävi sinullekin, että lukuvauhti hidastui. Minulla vaan oli ahdistus lukemisen tyssäämisen syynä, nyt olen pikkuhiljaa pääsemässä vauhtiin.
Jotain pitää tosiaan tehdä, ettei joudu/a ajattelemaan liikoja.
Lähetä kommentti