Työttömyyden myötä olen joutunut pieniin kompromisseihin taloudenhoidon kanssa:
- ei enää leikkelettä hintaa katsomatta, vain kilohinnaltaan edullisinta. Juuston käyttö on siirtynyt viikonloppuihin. (Hyvä, hyvä, juusto lihottaa.)
- kahvi on vaihtunut puolet halvempaan ja sitä keitetään vain aamuksi.
- leivän kotileivonta on lisääntynyt (nytkin on taas sellainen helppo kakkara uunissa).
- wcpaperi on vaihtunut ohuempaan ja halvempaan.
- lihansyönti vähentynyt (tämä nyt kyllä on muutenkin hyvä asia). Kasviksissa ja vihanneksissa panostan tarjouksiin.
- vaatteita en osta juuri laisinkaan. Jouluna hankin itselleni aamutakin ja olohousut. Tällä viikolla on pakko käydä Kappahlin tarjouksesta parit mustat rintareput, että voin nakata parit venähtäneet ja kulahtaneet mäkeen. Samoin pitää tarkistaa sukkatarjoustilanne. Muuta on, vanhoilla pärjään vielä kauan, etenkin kun työvaatteet eivät edes kulu.
- jemmatili on tyhjä.
- sekä pääkaupunkiseudulla tapahtuva että Suomeen suuntautuva matkailu ovat minimissään. Harkitsen tarkkaan, ennen kuin lähden minnekään, vaikka se valitettavasti vähentää myös sosiaalisia kontakteja. Harmi.
- keikoilla käyminen on vähentynyt radikaalisti, kesän jälkeen olen ollut kaksi kertaa bändiä katsomassa. Ulkoruokintaakaan ei tule harrastettua kovin usein. Baareissa ravaan näköjään pari kertaa kuukaudessa, se on kyllä aika paljon etenkin ikäiselleni luuskalle, pitäisi ymmärtää jättää estradit nuoremmille.
Mutta olen minä törsännytkin. Olen panostanut kodinparannukseen ja hyvinvointiin. Pienellä rahalla ja tarjouksia kytäten olen saanut itselleni paljon puuttuvia asioita; leipälaatikon, sipulipurkin, koristetyynyn päälliset, muutaman sarjakuvan ja kirjan, mieluisan julisteen, raudat kenkiin, jumppakuminauhan (ei saa kertoa kenellekään!). Vielä kun jossain vaiheessa pari sopivaa mattoa löydän, niin se on siinä. Kirjoihinhan menisi vaikka miten paljon rahaa, etenkin sarjakuviin, mutta keräilyharrastuksen (ja omistamisvimman) panen jäihin. Kirjasto on ihan hyvä paikka. Nyyh.
 |
| Lady Gagan pyöräilykypärä? |
7 kommenttia:
Tuo kuva on mainio,
mulle tuli heti mieleen Sielun Veljien Suomi Finland -levyn upea kansi!
Köyhäily on asennekysymys, välillä, ja välillä taas ahdistavaa ja ihan perseestä. Nimim. Toinen köyhä
En mie kyllä vielä köyhäksi tunne itseäni. Oikeastaan ihan hyvä, että joutuu harkitsemaan tekojaan, ei tule turhuuteen panostettua. Mutta kyllähän se tietysti vituttaa, kun ei joka paikkaan pääse, minne tahtoisi.
Täytyy sanoa, että minullakin välähti sama levynkansi mielessä. :-D
Tarkkuus on hyvästä sillä kaupassa saa menemään rahaa tolkuttomasti jos vain riipii tuotteita hyllystä hintaan katsomatta. Kova luonne sulla on, meikäläinen todennäköisesti tappaisi jonkun jos ei saisi kahvia kuin aamulla ja mitä muuten tulee makkaroihin ja lihoihin, niin makkarat tulevat paljon kalliimmaksi. Ainakin jos hintaa vertaa varsinaisen sisällön perusteella eikä makkara muutenkaan ole mitään kovin halpaa.
Sata kertaa sanottu, mutta sun elämässä on niin paljon samaa kuin minulla. Paitsi, että minulla on tuo alaikäinen kämppis, jonka rahankulutus saa välillä veret seisahtumaan suonissa. Ja hän ei ole edes paha siinä suhteessa. Hyvin järkevä ja hintatietoinen nuori nainen.
Vaan saisinko toivoa. Mainitsit joskus, että olet saanut painoasi alas tässä työttömyyden aikana. Kerro kiltti millä menetelmällä. Jos se vaikka tepsisi minuunkin, kun niin monet muutkin asiat menevät vähän saman kaavan mukaan kanssasi!
-kissa
Peppone, kahvittomuus aamun jälkeen johtuu suurimmaksi osaksi siitä, että menetän kofeiinista nykyään yöuneni. Jos voisin juoda kahvia iltapvllä, varmasti keksisin tavan.
Kasvispitoinen ruoka tulee edulliseksi. Mutta kyllä silloin tällöin täytyy myös maggaraa saada, oikein klassista hookoon blöötä.
Kissa, viime aikoina ei ole tapahtunut mitään, mutta ei myöskään tullut lisäkiloja. Minulla ei tosin ole mitään menetelmää, koska en laihduta... Luulen, että suurin syy on se, että syön ruuan vain kerran päivässä ja sitten pieniä välipaloja. Iltasella jos tekee jotain mieli, teen popcornia, jonka maustan milloin mitenkin. Hyvää ja täyttää vatsan.
Vihannekset kunniaan. Luin jostakin, että samat ruoka-aineet keittona koettiin ravitsevimmiksi (= vei nopeammin nälän) kuin kuivempana ruokaversiona.
Katselin muutaman kerran kaupassa leikkeleiden kilohintaa ja kauhistuin. Sen jälkeen kipaisin paahtopaistihyllylle. Enää en ole leikkeleitä ostanut vaan tehnyt uunissa mehevää paahtopaistia, itse maustettua, suomalaista lihaa - en usein, mutta toisinaan. Tosin siinä missä leikkeleet maistuivat vain minulle, on myös lapseni ihastunut paistiin.
Lämmin ruoka on tunnetusti ravitsevamman oloista. Pelkän salaatin jälkeen tulee kylmä.
Paistin tekeminen kuulostaa aika pro-toiminnalta. Siinähän pitäisi osata jotain. Taidan mieluummin syödä leikkelettä vähemmän. Heh.
Lähetä kommentti