Onpas ihmeellinen olo, nukuin 8 h putkeen kertaakaan heräämättä. Viime aikoina on taas ollut luokattoman huonoja nukkuhiekkalähetyksiä siltä sininuttuiselta tyypiltä, mutta viime yö pelasti tilanteen ainakin hetkellisesti. Enkä heräämiseenkään tarvinnut heräkelloa, olen nimittäin pitänyt tapoinani laittaa sen kuitenkin soimaan aamulla, etten aivan käännä vuorokausirytmiäni katolleen.
Kyllä nyt taas jaksaa viikonlopun rumuta. Tänään menen treffeille tuoreen avioparin luokse kissaterapiaan. Huomenna pelaan roolipeliä ja sunnuntaina pesen pyykkiä. Tekisi mieli sanoa, että seuraavalla viikolla voisivatkin sitten kertoa, missa työt alkavat, mutta ehkä emme tällaiseen yltiöoptimismiin kuitenkaan sorru.
Voihan tämän elämänsä tietysti näinkin viettää, mutta jostain ihmeen syystä mieleni tekisi enemmän. Uskon jopa, että minusta olisi antamaan enemmän, eikä vain saamispuoleen tulisi keskityttyä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Ihmettelinkin missä nukkumatti oli viime yönä, mutta se olikin jäänyt sinne sun luoksesi. :)
Joo, käytin sitä koko yön hyväkseni, kun tänne kulmille kerrankin pistäytyi. Mutta lupaan, ettei se jää tänne, tiedän kokemuksesta hänen huikentelevaisuutensa.
Mä hörppään seiskan maissa kupillisen kamomillateetä. Kaks pussii litöölistä hankittua/kuppi, ni ei oo mun tarttennu senjälkee unta haeskella, ku ton hoksasin.
Mutta kun se on niin pahaa. Tulee ihan mieleen vastaleikattu ruoho, kun jo haistaakin sen. Ja se on yksi niitä haisuleita, jotka minulla laukaisevat migreenin.
Taidan sittenkin luottaa farmaseuttien tarjontaan, jos tilanne oikein pahaksi pääsee.
Lähetä kommentti