Voi minun lukihäiröäni, minulla sitten on välillä kivaa sen kanssa. Otsikko on jälleen kerran bongattu naamakirjan mainososastolta väärinluettuna. Tuskinpa mainosheebo tahtoo minun tappavan työhänsä kyllästyneitä teurastajia, vaan tapaavan kypsiä (ikäloppuja) eronneita ja karanneita. Just just. Onneksi en ole mainoksen uhri, tyhjän saa pyytämättäkin.
Eilen kävin kahdessa haastattelussa. Molemmista pitäisi vielä tällä viikolla kuulua jatkosuunnitelmia. Maanantaisesta paikasta saan tietää vasta ensi viikolla. Alan olla niin väsynyt koko hommeliin, että alkoi iltapäivän haastattelussa hysteria pukata kehiin ja vedin sellaisen hulvattoman blondishown, mokasin täysin ns. soveltuvuustehtävän, paita oli rikki ja rintamuksessa tahra. Vietin haastattelijoiden kanssa kaksi kertaa sen ajan, jonka he olivat tilaisuutta varten varanneet. Jo on p*rkele, jos eivät minua ainakin jatkoon ota. Ainakin olin oma itseni, vähän liikaakin.
Lämpimästi suosittelen, että lakkaatte lukemasta minua muutamaksi kuukaudeksi ainakin. Olen jo vuoden verran toistanut itseäni juttujeni kanssa, eikä loppua näy. Itse kun en osaa lakata kirjoittamasta, se on niitä harvoja tapoja, joilla voin ahdistustani helpottaa, koska puhujaksi minusta ei ole. Nekin ystävät, jotka käyvät lukemassa blogiani, ovat varmaan huomanneet, että välttelen aiheesta puhumista, leikin positiivista tai sitten vaihdan aihetta nopeasti. Siksipä varmaan kamalaa onkin lukea näitä todellisia aatoksiani, kun ne eivät niin positiivisia olekaan. Niin jotta, menkää pois. Käykää vilkaisemassa vaikka parin vuoden päästä, mitä minulle kuuluu, niin säästytte paljolta paskalta ja mielipahalta.
Kaupassa pitäisi käydä. Eilen pysähdyin Kurvissa Liiterikaupassa ensimmäisestä haastattelusta tullessani, mutta kun alkaa vähän muukin kuin ruoka olla loppu. Tarvitsen pumpulia, shampoota, kasvovettä, silmämeikinpuhdistusainetta, pyykinpesuainetta, biojätepusseja, tomaattimurskaa, wcpaperia ja kuivahiivaa. Oli se hyvä, että täytin varastojani ennen kuin virallinen työttömyys alkoi, nyt vaan alkaa olla laarinpohja näkyvissä. Miksi kaikki loppuu yhdellä kertaa? Miksi kaikki maksaa liian paljon? Taidan mennä tappamaan jonkun kypsän kinkun ruokapöytään.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
9 kommenttia:
Kaveriahan ei jätetä tuleen makaamaan ! Täällä pysytään kuin täi tervassa, muista se. <3
Sama täällä. Mä seuraan sun elämää, kun omaa ei ole. Eli jos pidät omaasi olemattomana, niin tajunnet tilanteeni.
Onnea työnhakuun taas kerran. Tuollainen määrä haastatteluja käy kyllä työstä. Minulla menee viikko pilalle jo yhdestä. Viimeinen oli just ennen joulua, jatkavat haastatteluja koko tammikuun! Tässä nyt löysässä hirressä odotellaan, että kelpaanko testeihin. Pahoin pelkään, että en.
Kissa
:) Tässä hymyilen, tapasi kertoa on niin mehevää. Tilanteellesi en hymyile. Yritä muistaa, että haastatteluun ei pyydetä epäkelpoja! Hienoa, että olet päässyt niin usein siis haastatteluun. Vaikka varmaan väsyttävää puuhaa, ymmärrän. Pitäisi varmaan useammin huikata, että täällä ollaan mukana täysillä.
Kuitenkin kaikitenkin, onnellista tätä vuotta sinulle toivottelen!
t. Eevis
...mä mihkäällähe, tana.
Nyt tarttee sun puolesta niille haastattelijoille huutaa, et OTTAKAA NY HEMMETTI TÄÄ KUMMITUS SINNE TÖIHI, PER....MANTO!!
Samat sanat, täällä ollaan ja pysytään, sorry. Ja tsempataan!
En lopeta.
T: Satuilija
Jumalaare, yhtään ette omaa parastanne ymmärrä. Mutta ei tulla sitten vinkumaan, jos tyyli ei muutu ja samat asiat pyörivät asialistalla kuukaudesta toiseen.
Hullujahan te olette. Tai jotain masokisteja. Pitää kai olla kiitollinen teidänlaisistanne ihmisistä. Kiitos.
:)
:)
t. Eevis
Lähetä kommentti