On tämä blogimaailma ihana! Sen lisäksi että täältä saa neuvoja, saa myös sekä henkistä että ihan fyysistäkin tukea ongelmatilanteissa. Hyvä kun kerkesin koneeni sulkea viime päivityksen kommentin jälkeen, missä puntaroin kyytiä rautakauppaan, kun jo puhelin soi. Nollis tarjoutui viemään minut ostoksille!
Minähän en kauan arponut, kun sanoin kyllä, vaikka siinä vaiheessa oli vielä yöpaita päällä ja naama kampaamatta. Pikasuihkun jälkeen kipitin tien varteen melkein ajoissa, vain pari minuuttia myöhässä, vain huomatakseni, että Nolliksen lisäksi sain myös kantoapua Isomman muodossa. Mukava ja kohtelias lapsihenkilö, joka ei säikähtänyt räpätätien pulputusta.
Rautakaupasta löytyi tarjoushintaisia oliviinidiabaasi-kiviä. Keräsimme kärryyn pari laatikollista á eur 8,90, saavat luvan riittää. Sitten vielä hiplasimme mattoja, mukaan tarttui edullinen tummanharmaa olohuoneen matto (n. 50 eeroa), jonka ei pitäisi nyt kaiken järjen mukaan pölistä eikä edes paljon kerätä pölyä. Riemunpäivää! Nauroin kyllä, että minä sitä vaan tuhlaan, vaikkei vielä ensimmäistäkään palkkaa ole tullut. Mutta kuten Nollis totesi, on hyvä laittaa raha kiertämään. Ihan niin kuin hyvääkin kannattaa kierrättää, että joskuss saa sitä takaisinkin. Minäpä tiedän, kuka tulee saamaan!
Olen kovin iloinen. Maailma on hyvin. Matto on lattialla, vielä en ala pesemään kiviä, mutta jonain päivänä lähitulevaisuudessa sekin on edessä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Mäkin olen iloinen, kun tuli noin hyvä tekosyy tavata sut heti eikä vasta 8. päivä. :)
Arvaa vaan, sopiko se kynnysmatto siihen koloon, johon sen ostin: ei sopinut. On liian LEVEÄ. Ja liian lyhyt, minkä jo tiesinkin, mutta toi leveys yllätti. Eli sittenkin pääsen, tai joku pääsee, urheilemaan mattoveitsen kanssa. Grrr.
No kerpele! Niinkö siinä nyt kävi? Olisi varmaan pitänyt ostaa se mattoveitsikin valmiiksi. Pahkeinen!
Keksitään lisää syitä!
Lähetä kommentti