maanantai 15. heinäkuuta 2013

Autopilotti

Arkiaamut sujuvat rutiinilla. Kello herättää lähes joka aamu samaan aikaan. Minulla on reilu tunti aikaa, ennen kuin hyppään bussiin. Suihku, silmät, tukka, naamanvalkaisu ja viimeiseksi huultenrajaus ja bepanthen (toimii huulirasvana erinomaisesti).

Aamupala kuuluu viikonloppuaamuihin. Aikaisemmassa työelämässä kävin lounasravintolasta edullisen sämpylän aamukahville, nykyisessä työpaikassa sellaista etua ei ole. Kuvittelin, etten selviäisi ilman aamupalaa, mutta näköjään hyvin riittää kotona nautittu desi jogurttia, johon sotken kuitulisäni. Siitä en voi luopua, että vatsa varmasti toimii, minä sain jo esimakua helvetistä parisen vuotta sitten, kun jopa kirurgilla uhkailivat ruuansulatuselimistöäni.

Kesäaamuisin tulee jogurttiin hivenen vaihtelua, kun pyrin syömään marjat marjoina silloin kun ne ovat parhaimmillaan. Onko mitään niin ihanaa, kuin upottaa jogurttiin muutama edellisen päivän mansikka, vadelma tai pensasmustikka - pieni tärkeä nautinto, joka voi itselleen sallia hyvällä omatunnolla. Samalla kun nautiskelen evääni, minulla on 15 - 20 minuuttia aikaa lukea nettilehtiä, pelata pari naamakirjan peliä tai kirjoittaa pieni kirjoitus.

Sitten pikaisesti tukan sukiminen työkuntoon ja hampaiden pesu. Aika on käytettävä tehokkaasti, ettei tarvitse vaan herätä yhtään liian aikaisin - mikäli on saanut aamuyöstä uudelleen unta. Kun noudattaa samaa rutiinia, saavat aivot olla rauhassa ja herätä omaan tahtiinsa, eikä vähäunisuuskaan niin paljon häiritse. Aamuisin ei jutella eikä seurustella, sekin kuuluu viikonloppuihin. Töihin kun vihdoin pääsen, alan olla palvelukunnossa. Jaksaa hymyillä ja avata työlaarin (= peeseen).

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Ihanaa, kun olet täällä taas. Joo, en minäkään pystynyt edellistä kirjoitusta kommentoimaan.
Mulla ei auta aina edes kuitulisät, mutta en ole uskaltautunut vielä lääkäriin.
T: Satuilija

-kummitus- kirjoitti...

Minut on kuitu pelastanut lääkärivierailuilta, siitä olen erittäin iloinen. Enhän mie missään poissa ole ollut, en vaan jaksa kirjoittaa, kun tapahtumat ovat vähissä.