Silppuri

Olen tyhjennellyt työpaikan silppuria taajaan. Sitä on täyttänyt yksi tänään eläkkeelle jäänyt kollega, vain 60-vuotiaana. Juu, tietysti hän oli johtava henkilö, hänellä oli johtajasopimus ja eläke on himppasen parempi kuin kansaneläkkeen perusosa. En tuntenut kademieltä. Enhän minä eläkkeelle tahdo, kun tahdon tehdä töitä. Tuskinpa saan jäädäkään eläkkeelle, vaan kaadun suoraan sairasvuoteelle sitten joskus vajaan parinkymmenen vuoden päästä. Sitten on aikaa maata.

Koska firma on köyhä (montako kertaa olette jo tämän lukeneet?), siellä on säästetty kaikesta. Viime vuonna hätäpäissään peruivat jopa tasavuosi-, syntymäpäivä- ja eläköitymislahjat. Nyt niitä sitten palautetaan hurjalla kiireellä, mutta eiväthän ne nyt tähän hätään kerenneet. Pitää toimittaa tammikuun lahjat takakäteen. Johtava ammatinharjoittaja on edes jotain ottanut kontolleen, lahjusten hankkimisen. Muuten olen aika lailla joutunut hänen delegointinsa uhriksi. Itse asiassa olen jopa ryhtynyt salakavalaan vastahyökkäykseen, aion tehdä muutaman raportin sellaisessa muodossa, että niissä näkyy minun puumerkkini. Rajansa ne ovat minunkin hyväksikäytölläni.

Mitäs muuta? Pesin vihdoin joululahjani. Sain nimittäin vanhemmiltani kasan euroja joululahjaksi (vaikka yritin niitä vältellä). Ostin käsipyyhesetin kylpyhuoneeseen (en olisi tarvinnut, mutta värit ovat kauniit), sipulisilppurin (tarvitsen, koska valuvat silmät), terässiivilän (periaatteessa en tarvitse, mutta tarvitsen), teräksiset keittiöpihdit (oon niin ollut kateellinen yhden ystävän pihdeistä, että tarvitsen) ja punaiset keittiö-uunikintaat (noh, edelliset alkavat hiutua, että kyllä minä jossain välissä ne olisin joutunut hankkimaan ja olen aika kova täti polttamaan käsiäni).

Kävellyt olen niin, että jalat, selkä ja p*rse ovat kipeinä. Mutta ei tehdä siitä numeroa, tiedän, että innostus saattaa lakata koska tahansa. Nyt sitä on kestänyt yllättävän pitkään, mutta jos ei kävelykaveria olisi, voin tunnustaa, että siihen loppuisi sekin. Onneksi hän on samaa mieltä, lietsomme toisiamme hyville teille.

Pahoille teille yritin lietsoa tänään kavereita naamakirjassa, mutta kukaan ei suostunut. Juon siis kalsarikännit. Tai sellaiset kännit, jossa lähdetään kylille kello vähän ennen valomerkkiä, hankkiudutaan ongelmiin ja raahataan niitä vielä kotiinkin. Kyllähän te tiedätte, mihin se minun kohdallani johtaa, itseruoskintaan, häpeään tai sitten vaan pankkitilin tyhjenemiseen. Sen lajin olen aina osannut. Itsetuntemus on kuulemma tärkeätä ihmiselle.

Edit 11.1. 09:25 En minä sitten joutunutkaan huonoille teille. Join kolme lasillista viiniä ja pari drinkkiä. Tajusin olevani tolkuttoman väsynyt. Harrastin kanavasurffailua tunnin pari ja menin nukkumaan.  Eivät edes naiset enää ole rautaa.Vanitas vanitatum et omnia vanitas!

Edit 14.2. Aion yrittää huijata roskapostikoneita ja julkaista tämän tekstin uudelleen vähän eri aikaan. Olen kyllästynyt poistamaan pashaa sivutolkulla. Harmi on, että oikeita ihmisten kommentteja en saa siirrettyä, mutta ei voi auttaa.