Terveet kädet - laivakorpusta seuraavat

Olen viettänyt tänään niin tervehenkistä elämää, että oikein pahaa tekee. Olin kävelemässä aamulla pari tuntia kävelykaverin kanssa, kun vihdoin pakkanen oli helpottanut. Minulla oli liikaa päällä, koska kokeilin uutta kerrospukeutumismallia. Seuraavaa kertaa varten on vähennettävä välikerroksia. Pakkasilla haikailin jopa tapetun elukan nahkojen perään.

Sitten käväisin kaupassa. Kotiin tullessani napsautin uunin, ei kun saunan tulille. Imuroin ja luuttusin, koska vihdoin muistin ostaa laminaatinpesuainetta. Suihkuttelin ystävän neuvosta hankitulla ihmevaahdolla myös keittiön tasot, tiskasin tiskit. Kädet ovat nippu raastinrautoja - minulla, jolla koskaan eivät kädet sitten teini-iän atopian jälkeen kuivuneet.

Samoin kuivuvat polvet ja sääret, huomasin saunan jälkeen. Päänahasta puhumattakaan, sitä yritin hoitaa XZ öljyhoidolla, mutta paha tapani on ajattellessani rapsutella hilsekasautumia pois ja sitten tulee päänahkaan reikiä. Joku päivä saan vielä jonkun kamalan yleistulehduksen ja kuolen pois. (Niin kuin minulla ei riittäisi muitakin kuolinsyitä ehdokkaiksi.)

Saunan jälkeen nauratin puhelimessa toipilasta. Olen onnellinen, kun ystävät pysyvät elossa ja hoitavat itseään. Sitten avasin viinipullon. Tästä on hyvä lähteä. En kyllä tiedä vielä minne. Vaihtoehtoja ovat nojatuoli (kiitos Kauko, edelleen rakstan sitä), sänky, baari tai joku muu ravitsemusliike. En aio rajoittaa itseäni, vaan menen sinne, minne tahdon.

***
Aamun viimeisessä unessa näin miehen, kenen kanssa ryhdyin harrastamaan pitkäaikaista kanssakäymistä. Alku oli vähän tahmea, herra oli ilmeisesti joillain jatkoilla nukahtanut luokseni, eikä oikein saanut itseään hereille. Minä touhuilin unessa kotihommia, kun hän vihdoin tokeni. Vaikka ulkonäkö oli kuvottavasti Hynysmäinen, niin puheet olivat fiksut. Hän opiskeli musiikinopettajaksi ja suoritti harjoitteluaan kiertämällä kolmessa koulussa. Sitten läksin hänen seurakseen, koska hän sai hoitoa johonkin vakavaan sairauteen, mietin mielessäni, että tätäkö se ennustus nyt sitten tiesi. Löydän jonkun ja se joku kuolee pois.

Tapahtumarikas uni, mutta muuten kyllä taas niin p*skaa unihiekkaa ollut tarjolla, että jos saan sen sininutun kiinni, niin siinä ei kunnian kukko laula. Eikä moni muukaan lintu. Lento voi olla yhtä lyhyt kuin kanalla.

Offtopic: Päivittyyköhän mun blogini jossain naamakirjan sivuilla, kun aina ilmestyy noita naamakirjan vakoilijaosoitteita ameriikoista ja Irlannista tilastolaskuriin? Outoa. En muistaakseni ole omaa sivua sinne nimittäin perustanut. Missään ei saa rauhassa olla, äsken kollegakin tavoitti, vaikka olen salannut vihdoin numeroni onnistuneesti. Minä kyllä samalla vihjaisin, että jos minulle maksaa, niin kannan firman kännykkääkin mukana.