Olen nauttinut vapaapäivistä.
Sunnuntaina kävimme taas kävelemässä. Olipa ihanaa, kun aurinkokin näyttäytyi! Sen jälkeen sain jopa nukuttua päiväunet. Se on kokemus, josta olen haaveillut pitkään. Öisinkin unta on riittänyt kohtuullisesti. Ei voi valittaa. Nyt olisi sitten ahkeroitava pääsiäiseen saakka, mikäli en raski ottaa niitä toivomiani palkattomia vapaapäiviä. Pitää miettiä, tekisi kyllä mieli. Toisaalta kyllähän minä jaksan, olen jaksanut tähänkin saakka. Ja kun en vaan ajattele, niin miksipä en jaksaisi? Minä olen aika hyvä ajattelemattomuudessa.
Viikonloppuna käväisin veljenlapsen ja avopuolisonsa luona. Sain iltapäiväkahvit, ja mikä parasta, minulle tarjottiin suolaista. Ihania lämpimiä itse tehtyjä sämpylöitä! Vein mukanani syntymäpäivälahjan ja tupaantuliaislahjan. Samalla kutsuin heidätkin kylään kuukaudenvaihteessa, kun tiedän veljeni saapuvan kylille mopomessuillle.
Itse itseäni ilahduttaen nappasin kevään (?) ensimmäiset punaiset tulppaanit mukaani Pirsmasta. Yllättävän hyvin ovat kestäneet, äsken leikkasin varsia ja vaihdoin veden. Ruokaakin tuli tehtyä. liian hyvää, sain aikaan avocadopastan koston yhtenä päivänä. Eilen kaivelin kasapäin vihannesjämiä laarien pohjilta, tekaisin suomalaistyyppisen wokin (pyttipannu itämaisella tvistillä). Sinne upposi pari pientä perunaa, kaksi porkkanaa, kaksi vartta varsiselleriä, lanttupala, palsternakkapala ja vielä suippopaprikaakin. Tuli sellainen annos, ettei pariin päivään tarvitse miettiä, mitä iltaruuaksi nauttii. Hyvää herkkua, vatsa kiittää ja toimii.
Maailman julmuutta tuli vänistyä. kun luin yhden pikkukissan poismenosta. Miksei kaikkia voi pelastaa? Etenkin eläimiä, ihmisistä nyt niin väliä ole, me olemme sen lajin paskiaisia, että paremmin olisivat asiat koko pallolla, jos meitä ei olisi. Onneksi voin nykyhetkellä edes hivenen auttaa lahjoituksilla. Muuta hyötyä minusta ei ole, ei oikeastaan millekään asialle tai ismille. Laiska ja veltto paskiainen.
Tänään on taas hiustenraidoituspäivä. Karva on kasvanut 3 senttimetriä reilussa kahdessa kuukaudessa. Käyn kalliiksi itselleni. Mutta mielellänihän minä sen maksan, koska tahdon näyttää ihmiseltä töissä. Siistiltä ihmiseltä. Työrintamalla on ollut rauhallista. Sellaisena saisi jatkuakin. Muita töitä olisi tosin taas ryhdyttävä metsästämään. Jotenkin minua surkuhupaisasti naurattaa keinotekoinen tilanne, jossa esihenkilöni on ihminen, joka ei edes päätä palkastani. Neuvottelepa siinä sitten kehityskeskustelun aikana ansiotulon kehityksestä. Hah! Pääasia tietysti on, että minulla on töitä. Siitä olen edelleen kiitollinen kaikille jumalallisille voimille, kohtalolle ja onnenpotkuille!
***
Hesarin luokkakoneen mukaan olen leipätyöläinen. Hmph. Minä kyllä otan työni ihan vakavissani. Minulla on jopa koulutus siihen. Akateeminen, jos saan sanoa, saamari. Vähän suorastaan loukkaannutti, mutta sitten ajattelin asiaa uudelleen ja mietin, että eihän se minun ongelmani ole, jos ei yksi maan valtamedioista ymmärrä minunlaistani.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
5 kommenttia:
Minä olen tuon koneen mukaan vähäosainen, minkä arvasinkin (koska tulot). Työminä olisi ollut jotain vähäosaisen (tulot) ja leipätyöläisen (työn merkitys jne) väliltä. Mutta kun en ole työelämässä, olen kaiken ulkopuolella! Millään ei ole väliä, kun ei tee töitä, sitä vaan lipsahtaa jonnekin merkityksettömyyteen? Tuollaisten luokkakoneiden mukaan, itse en näin ajattele, koska mielestäni pääsin takaisin elämään, kun lopetin työt :)
Muistin juuri miksen pidä luokitteluista, ne vaan eivät toimi. Kaipa niistä jollekin on hyötyä, kuten nyt vaikka uusien luokittelujen ja raamien vääntäjille.
Omasta mielestäni olen kyllä oman elämäni eliittiä. Perkele.
Jep, toinen vähäosainen täällä myöskin! Ensimmäinen kysymys oli jo aika hämmentävä: työelämässä vai työtön. Graduoivana opiskelijana en koe tällä hetkellä olevani oikein kumpaakaan, mutta rehellisyyden nimissä oli pakko valita työtön, koska tulot.
Hesari saa pitää tunkkinsa.
Mymskä ja Tiina, vai että vähäosaisia teistä tuli. Taitaa turhan paljon keskittyä mammonaan ne kysymykset ja unohtavat laadun. Vai pitäisikö laadun käydä sitten selville siinä kulttuurillisessa luokassa?
Luokittelu on pylystä.
Joo, no kulttuurinen luokka mulla taisi olla asiantuntija. Mutta otin sen vähän silleen, että tämä sä haluaisit olla (asiantuntija), mutta tämä sä oikeasti olet (vähäosainen).
Siinä tapauksessa minä tahtoisin olla eliittiä. Se oli kulttuurellinen luokkani nimittäin. En kyllä koe itseäni miksikään elitistiksi(kään).
Lähetä kommentti