Tuli Vituixmän kylään. Olen ollut sairaslomalla torstaista saakka ja lääkinnyt itseäni taajaan, että perjantain keikkasuunnitelma ei peruuntuisi. Eihän se, kun tunkee naamaansa happosalpaajan pohjalle, sitten vähän finrexiniä, buranaa ja heinixin. Sitten vähän viiniä ja vähän siideriä. Ruuaksi tarjosin ystäville sienilasagnea, edes "tikkuja ja multaa" (metsäsieniä) vihaava ystäväni ei ensin ymmärtänyt syövänsä täysin lihatonta evästä.
Jossain vaiheessa tunsin oloni jopa niin terveeksi, että keikalla hetkuttelin itseäni musiikin mukana. Battle Beast on vaan niin hyvä. Tytöllä taisi vaan vähän olla ääni väsynyt, vieläkin se onneton huutaa ne välispiikkinsä. Siitä pieni miinus. Mutta muuten show oli näyttävä, oikein pyroja ja konfetteja myöten. Eikä Whisperedkään nyt paskempi ollut, mutta jotenkin minua huvittavat ne hirveän pompöösit taustanauhat.
Tänään on luvassa vähän rauhallisempaa menoa. Olen tehnyt pari blinitäytettä naapurilähiöön. Minun piti itse asiassa paistaakin ne letut, mutta se siirtyy jonkun muun vastuulle. Kuume on taas nousussa, menen heidän sohvalleen makaamaan. Harmittaa, minä en ole hyvä sairas. En malta sairastaa ja sitten käy just näin, tulen entistä kipeämmäksi.
Jos tässä nyt jotain positiivista yrittäisin keksiä, niin onneksi harvinainen vieras sai iltansa kaupungilla ja ihmisseuraa vielä tänäänkin. Onneksi on myös muita seurustelijoita paikalla, niin minä voin nuokkua kuin moderni kahelianainen yskäni kanssa divaanilla.
S**tana, että mie vihaan heikkoutta itsessäni. Melkein voisi kuvitella, että vaikutan ikäiseltäni.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti