Musiikin riemua

Ihanaa, että minulla on ystävissäni ihminen, joka ehdottelee minulle keikkoja, joita en itse välttämättä huomaisi. Tai joille ei tulisi lähdettyä itsekseen. Eilinen Melrosen keikka Virgin Oilissa oli taas sellainen herätys, että hyvää teki ihmisen sielulle. Ja miten mukava oli ennen keikkaa haastella kuulumisia! Keikan aikana nimittäin ei paljon voinut. Välissä oli pöytä ja pojat soittivat suhteellisen kuuluvasti.

Jos ensimmäinen biisi on Patti Smithin Rock´n´roll Nigger, niin keikka ei voi alkaa huonosti! Vanhat Melrose-klassikot kulkivat komeasti ja uusia biisejäkin tuli ainakin neljä. John Doe julkaistaan naamakirjasivujen mukaan 6.6. Jossain vaiheessa keikkaa kuuntelin saundia ja mietin, että on se ihmeellistä, miten jykevän ja monipuolisen metelin kolme ihmistä saakin aikaan. Kuulosti kuin siellä olisi ollut isompikin pumppu lavalla veivaamassa.

Jos vanha Melrose kiinnosti, suosittelen lämpimästi tutustumaan myös tähän uuteen, kypsyneeseen bändiin. Hyvää viiniä, paranee vanhetessaan!

Sitten kuulumisia töistä, siitähän te tahdotte toki lukea. Aarrrrggggghhh! Minulla on lauantain talkoopäivän jälkeen yli 30 saldotuntia. Yksin olen tehtävää hoitanut kolme viikkoa. Naurattaa (ettei itkettäisi), kun joka aamu kuvittelen, että tänään teen niitä töitä, joita varten minut on firmaan palkattu, aamupäivällä kuvitelmani romuuttuvat, keikun epätoivon partaalla, iltapäivällä teen ihmeitä ja selviän päivästä suhteellisen kuivin jaloin. Opin niin paljon uutta joka päivä, että pää pian hajoaa. Kilahtanut olen vasta yhden kerran, kun yksi ääliö, ei kun kollega, tuli väkättämään minulle itsestäänselvyyksiä. Mutta huomatkaa, en purrut, enkä lyönyt, karjahdin vain.

Lauantaina onneksi sain alakerran arkistot suhteellisen siedettävään kuntoon. Samoin muutamia paikkoja yläkerrassa, mutta sen minä vaan sanon, että kun tämä kuukausi on ohi, olen vanhentunut vuosikymmenen. Varsinainen muuttohetki pelottaa, en oikein luota projektipäällikön huomiokykyyn ja mietin, että mitä uskallan sanoa ja miten kovasti, että hän ymmärtäisi tarkoitukseni. Kai se on vaan pakko, muuten muutosta tulee pannukakku.

Työergonomia tulee paranemaan huomattavasti uudessa toimipisteessämme. Sinne nimittäin saadaan kaikille sähköpöydät, pääsen taas seisoskelemaan, kuten tein edellisessä elämässä paljon. Työmatka lyhenee hivenen. Siinäpä hyvät asiat olivatkin. Hakemaani toimeen hakuaikaloppu huomenna, toivon todellakin tulevani huomioiduksi. Mutta jos en tule, etsin lisää. Nimittäin rajat ne olivat Neuvostoliitollakin aikanaan.