Sähkönsinisiä ajatuksia ( - räpsii aivoissa?)

Tilasin ajan gynekologille. Loppuu kärsiminen, kun kerta Ylen sivuillakin kerrotaan, että ei ole pakko, mieluummin hormoneja kuin muita uniavusteita. Minä olen nyt siinä pisteessä, että kohta vedän mitä vaan, mikäli ei jotain helpotusta asiaan tule. Voi olla, että pian vedän jotakuta turpaankin, jos ei tule kuin tunnin pätkinä unihiekkapöllähdyksiä. Hintaa yksityisellä käynnille tulee kuulemma 150 - 200 euroa, mutta nyt olen valmis maksamaan mitä tahansa, että pysyn järjissäni ja jaksan tehdä töitä.

Töissä on käynnissä seuraava suuri myllistyskierros. Uusia työntekijöitä tulee ovista ja ikkunoista, vuokraamme toisen mokoman lisätilaa. Pääsen haastattelemaan uusia kollegoita. Sen lisäksi päähuollettavani tiputti sellaisen paukun, että ei paljon paremmasta väliä. Tilanne saattaa muuttua myös minun kohdaltani erittäin mielenkiintoiseksi. Mutta tästä kaikesta myöhemmin, koska mitään ei ole vielä julkistettu. Isoja, jopa yhteiskunnallisesti tärkeitä asioita on liikkeellä.

Eilen tein lähes 10-tuntisen työpäivän. Muutto lähestyy ja suma seisoo. Minulla eivät pian jalat kosketa maata. Enkä minä nyt muuten kätisisi, ellen jo tähän saakka olisi tehnyt aika ravakasti töitä. Onneksi en ottanut firman puhelinliittymää! Harkitsen ostoslistalle puujalkaa, papukaijaa, silmälappua ja käsikoukkua, sitten karkaan merille. Mutta sitä ennen kokeilen Davidin parantavaa voimaa. Mitähän jännää tänään tapahtuu töissä?