Tunnustellen

Että minä pidän rivakasta työrytmistä! Kuvittelin, että nyt alkaisi jo hiljentyä, mutta kissanviikset. Edelleen asiakastilaisuuden valmistelut jatkuvat, mutta myös muuta työtä on piisannut. Oikeastaan vähän pelottaa, että jos tämä jossain vaiheessa tasoittuu, niin mitä minä sitten teen? - Tietysti menen alakerran arkistoa perkaamaan, tyhmä. Sinne pitäisi oikeasti mennä muutenkin aika pikaisesti.

Korvasin iltaruuan mansikoilla, brien ja sinihomejuuston jämillä sekä pähkinöillä. Niin ja lasillisella punaviiniä. Voin kertoa, että ruokavalion muutos aiheutti mielenkiintoisia unia. Mutta unta on riittänyt. Voisin todennäköisesti nukkua viikon putkeen, ihmeellinen olo. Viimeksi on tällä tavalla väsyttänyt ja unta riittänyt joskus reilu kymmenen vuotta sitten.

Pakkasin mukaan omituisia rättejä, kun en tiedä, mikä tulee olemaan kupletin juoni viikonloppuna. Toivottavasti sinne ei mitään virallista ohjelmaa ole järjestetty, löydän siinä tapauksessa itseni juottolasta yksin. Kartan virallisuutta virka-ajan ulkopuolella. Ilmeisesti lounaassa on lämpimämpää kuin pääkaupunkiseudulla. Tilasin eilen alkoholinhakuretken liput ja majoituksen kuukauden loppupuolelle. Olen ollut suhteellisen tehokas kotonakin, pakkasin, tiskasin ja vein roskat, siivoojaa minusta vaan ei taida saada tehtyä. Ei kai kaikessa voi olla täydellinen? Lienenkö loppujen lopuksi missään? Tarvitseeko olla? (Retorinen kysymys, ei tietenkään!)

***
Kävi selväksi, että se sakki, jota minulle oli hivenen luvattu/ mainostettu töihin juhlien aikaan, ei pääse tai ei tahdo päästä paikalle. Pitää siis keksiä jotain muuta, onneksi aikaa on.