Tällaisina aamuina kyseenalaistan kaiken. Työn mielekkyyden, ihmisyyden, lääketieteen voiman. Olen valvonut kahden ja neljän välillä olevat kitutunnit, kipu herätti ja pää jatkoi siitä työasioilla. Sitten meni nenä tukkoon enkä saanut hengitettyä. Minuutit tuntuvat tunneilta ja ajatukset kasvavat vuoriksi.
Kun edes olisi joku, jolle puhua asiasta. Toki voin tänne jutella lämpimikseni, mutta olisi niin kiva saada vaikka joku myötätuntoinen sana vastaukseksi. Onhan minulla ystäviä, mutta eivät ne tähän instant hätätilaan jouda kanssani vatuloimaan asioita. Sitten kun tapaamme, on niin kivaa, ettei tahdo ketään edes kiusata omilla pikkuongelmillaan.
Ei ole hyvä aamu nyt. Puuterikin oli rikkoontunut viikonlopun rumuretkellä. Jonain päivänä kamelin selkään laskeutuu yksi korsi liikaa. Kurjintahan tässä on se, että minun on aivan itse ratkaistava kaikki ongelmani, ei siihen kukaan puolestani pysty. Tarvitsen rahaa, että pääsen juoksemaan lääkäreillä, tarvisen siis työtä. Tarvitsen toisen työpaikan, koska nykyisessä en enää kauan kestä henkisesti hengissä.
Lähdenkin tästä selaamaan työpaikkasivustoja.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Toivottavasti päiväsi 'kirkkenee' vanhetessaan. <3
Vertaistuki on hyvästä :D Teinilatte oli riittävän imelää, seura mitä sopivinta ja muu tarjontakin osui kohdalleen...
Nollis, aika kamala päivä oli, mutta onneksi Elisaveta vei minut shoppailemaan ja kahville. Nyt minulla on ihan oma ja uusi talvitakki. Ja hanskat.
Olen tässä tutkiskellut sydäntäni, en joka päivä voi parantaa maailmaani shoppaillen. Pitää siis yrittää päästä muuttamaan olosuhteita. Se taas tarkoittaa myyntiponnistelua itsensä eteen.
Mutta kahville lähden uudelleen koska vaan. :-D Puheellakin maailma paranee.
Lähetä kommentti