Kaikenlaista pientä

Ettei vaan totuus unohtuisi, niin taloyhtiömme sen kuin paranee asuinympäristönä. Joulukuun alusta alkaen vuokraan sisältyy juuri samanlainen laajakaistaliittymä, josta olen (omaa laiskuuttani tosin) maksanut parisen kymppiä kuussa. Yritin tehdä muutosta omastani taloyhtiön nettiin sähköpostitse, mutta sain sen verran kryptisen vastauksen, että ehkä joudun soittamaan palveluntarjoajalle. Minusta puhelimet eivät välttämättä ole mitään mukavia tyyppejä, en minä kyllä tahtoisi vieraillakaan palveluntarjoajan toimipisteessä, mikä sekin saattaa tulla vaihtoehdoksi, jos modeemi pitää vaihtaa.

Iltasella menen toisen kerran osteopaatille. Lonkka ja jalka ovat olleet vaihtelevan kipeitä. Välillä niin  kipeitä, että olen pohdiskellut, missä lähin sirkkeli mahtaa sijaita. Ajellaan koko jalka pois, jos ei ala toeta. Toivon, että rva osteopaatin suorittamasta hipelöinnistä olisi tällä kertaa pidempiaikainen hyöty. Hyviäkin öitä on ollut muutama, etenkin kun keksin asetella vasemman polven taipeeseen yhden ison tyynyn, että se pysyy koukussa. Kyllä se tästä.

Rouvan suosittelema alfalipoiini ei ainakaan vielä ole osoittanut mitään huippuvaikutuksia. Ehkä nukkuisin vähän paremmin, jos vain kipu pysyisi poissa. Ehkä olisin vähän pirteämpi, ellen väsyttäisi itse itseäni. Ehkä ihoni voi hivenen paremmin, tai ehkä vaan talvikuivuus ei vielä ole hyökännyt kimppuuni kymmenellä. Sen olen jo oppinut huomaamaan, että ravintolaillan jälkeen pilleriä ei kannata ottaa. Närästys on megalomaaninen. Toisaalta en ole vielä nauttinut pilleriä edes kahta viikkoa, joten aion jatkaa ihmiskoetta.

Olen mielessäni naureskellut sen perjantaisen sankarin sanoille, kun hän totesi minun olevan vahva, jopa niin vahva ja älykäs, että minua voisi pelätä. Sitä kai se sitten on, olen niin sinut itseni kanssa, että miespuolinen henkilö ei enää osaa lähestyä minua, vaan näkee minut itseriittoisena, korkeintaan kertaalleen valloitettavana vuorena. Surullista. En minä kyllä valitettavasti osaa muuttua kedonkukkaseksi tai mimosaksi näillä vuosilla. Pidän karismani ja parittomuuteni, minusta herkän puolen näkevät vain ystävät. Mieluummin kyllä olisin viisas kuin älykäs, mutta pikkunappäryyskin menee suuremman nohevuuden puuttuessa.

Koitan lohduttaa itseäni, että neljän kuukauden päästä on taas ihan valoisiaa. Välillä jopa ymmärrän, mitä yritän itselleni sanoa.