Eilen sain kuulla, että Hankala oli ryhtynyt seurustelemaan. Harmittihan se, vaikka en ollut varsinaisesti tietoisesti panostanut suhteen vakiintumiseen. Sen tiesin, että kotiin olisi turha jäädä, siellä ajatus olisi vallannut minut kokonaisvaltaisemmin, alitajunta nimittäin oli vetänyt tapailustamme omat johtopäätöksensä. Märinäksi olisi varmaan jossain välissä mennyt. Ei minusta suhteeseen ole, hyvät ovat jo varattuja ja huonoja ei enää kannata vaivoikseen ottaa. Pitäisi vaan yrittää muistaa se, eikä kuvitella mitään kummallista.
Kun ystävä vihjaili menevänsä töiden jälkeen kotibaariinsa, vonkasin itseni mukaan. Sitä ennen kävin lunastamassa 190 euron edestä valokuvia sekä Kappahlista parit rintareput, kun siellä oli kanta-astujapäivät -25%. Tarttui sieltä yksi musta paitakin mukaan, mutta koska farkkuosastolla ei ollut tapahtunut mitään kehitystä, jätin siniset bootcutit rauhaan. Oi, kunpa sinne välillä tulisi mustia. Miksi en ymmärtänyt ostaa niitä kuin yhdet, silloin kun niitä tarjolla oli?
Ystävän tapasin rautatieaseman edessä, ratikalla matkasimme Kallioon. Tuttu ja turvallinen baari sai todistaa aina hamaan pilkkuun saakka kikatteluamme. Miten ihanaa minulla hänen kanssaan onkaan, pitää oikeasti kehua, että harvan ihmisen kanssa tulee naurettua niin herkeästi. Kyllä me niitä elämän vakavampiakin puolia käsittelemme, mutta niihin ei jäädä vellomaan. Ja entäs sitten hänen ystävänsä, aivan valloittavaa sakkia!
Tuli siellä haasteltua tuntemattomienkin kanssa, tunsin olevani niin turvassa, että uskalsin sellaisiakin katsella. Erityisesti jäi mieleen todella omituinen sakki jostain Lahden Miekkiöstä, isä poikineen ja ystävineen oli lähtenyt kylille. Minä en tiennyt olisiko pitänyt itkeä vai nauraa sakille, kun poika komensi isäänsä, ettei hän saisi ketään sutturaa enää ottaa perintöä kärkkymään, että se kuului hänelle. Karmaisevaa.
Joskus 15 vuotta sitten Helsingin keskustassa oli Baker´s niminen baari, Paakarin baariksi me kanta-asiakkaat pruukasimme sitä kutsua. Musiikki oli raskasta, pojilla pitkä tukka ja me tytöt vasta nättejä sutturoita olimmekin. Tiskin takana heiluivat kaupungin cooleimmat baarimikot. He vastasivat myös soitettavasta musiikista, joten kannatti olla mielinkielin ja nätisti, jos tahtoi toiveensa eetteriin. Ystävä esitteli minut myös toiselle siellä hengailleista baarimikoista, olipa hieno muistutus nuoruusvuosilta!
Yöllä matkustin kotiin bussilla. Söin ja tipahdin välittömästi. Nyt olen kuunnellut elimistöäni, että eihän minulla edes ole krapula! Tuli juotua vain siideriä ja muutama salmiakkihedelmäsnapsi, joista pari tarjosi ystävän puoliso, ennen kuin kotiin lähti. Ihana mies! (Minut on niin helppo hurmata, vitsejä ja viinaa...)
Ai niin, syntymäpäivävalokuvat vasta valloittavia ovatkin! Niistä tulee vielä hieno kansio! Erinomainen sijoitus, yksi elämän parhaita. Hinnasta tuli vitsailtua, että 190 euroa on viisikymppisen naisen katuhinta tällä hetkellä. Hihi. Ei paha hinta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
6 kommenttia:
Miehet... Kuka niitä tajuaa? En minä ainakaan.
Mutta olisiko se juuri syy, miksi ne niin valloittavia ovatkin?
Uuuuh - hauskaa oli, mutta hintansa moisella ilakoinnilla tuppaa olemaan. Ilta oli kaiken kivistyksen arvoista ja seura oli illan parasta antia :)
Enkä viittaa Lahden suunnalta paikalle pelmahtaneeseen rahamiesten seurueeseen. Kaikkea sitä ihminen joutuu todistamaan. Poikalapsi ei ollut kovin kauaksi isäpuusta päässyt tippumaan. Ei muuten ole koskaan juolahtanut mieleeni, edes nuorempana, lähteä mutsin kanssa kylille skodaamaan jannuja… Tulee Miekkiöstä onneksi jotain hienoakin. Nimittäin legendaarinen autojen ja moottoripyörien kustomoitsija Salon Esa.
Paakariajoista riittää monta mieleen syöpynyttä muistoa ja muutama muistamaton illanvietto. Somia olimme tosiaan noihin aikoihin! En silti kääntäisi kelloa paria kymmentä vuotta taaksepäin. Muistot ovat tärkeitä, ja onneksi niitä oli tallentunut koko rahalla myös filmille juhlistasi. Upea nainen - mukavat kinkerit - paljon arvokkaita muistoja.
Olen onnellinen, että ihana mies jaksoi lähteä tänään ulkoiluttamaan pikkutunneille riekkunutta daamiaan raikkaaseen syyskeliin ja kantoi miehekkäästi painavat kauppakassit kotiin. Sokoksen numeropäivillä tein muutaman harkitsemattoman kosmetiikkaostoksen. Kun halvalla sai… Ja taas toisaalta tarpeeseen tuli., kuten eilisen illan irrottelukin. Kiitos kummitus!
Lykkyä pyttyyn tulevalle viikolle! Hankitaan taas uusia muistoja sopivassa saumassa ;)
Ei olisi ihan heti tullut minullekaan sellainen mieleen, että äiteen kanssa olisin radalle lähtenyt. Enkä kyllä isänikään, vaikka tietysti silloin olisi voitu ratkaista perheen sisäinen juomisen mestaruus. :-P
Oi voi, otan osaa kukkaronne puolesta.
Muistoja hankitaan vielä paljon lisää! :-D
Pahoillani Hankalan vuoksi. Toisaalta, nimeen lienee syy... Hyvilläni mukavasta illastasi, elämän tarkoitus on nautinto.
Åboriginal
Elämällä on varmasti vielä useita pettymyksiä ihmissuhdesaralla varalleni. Muuten kun menee melkoisen hyvin, niin jossain pitää myös ottaa takkiinsa.
Mikäli vanhat merkit paikkansa pitävät, tämä kissa raahaa ennemmin tai myöhemmin jotain omituista sisään. Mutta kiitos osanotosta, harmittaahan se aikansa, ettei taaskaan kelvannut.
Lähetä kommentti