Huonoa palvelua

Olin niin oikeassa vaihtaessani kotivakuutusyhtiötä! Ensinnäkin maksoin vakuutuksesta aivan liikaa, toiseksensa kun nyt vihdoin ryhdyin vaihtamaan yhtiötä, sain entiseltä hyvityslaskukirjeen, jossa kerrottiin puhelinnumero, johon soittaa ja ilmoittaa tilinumero hyvitystä varten. Iloisna mietin, että kiva, kun saa palvelua tähänkin aikaan (n. klo 19 maissa), kun missään ei mainittu, koska saisi soitella. Kuuntelin paskaa jonotushumppaa 15 minuuttia ennen kuin ihminen vastasi. Ihminen kertoi, etten minä tietenkään nyt enää voisi mitään tilinumeroa kertoa, kun sen pitäisi tapahtua klo 8 - 18 välisenä aikana.

Kirosana, sanon minä. Mikä *piip* siinä on, että mitään asioita ei voi hoitaa työajan ulkopuolella. En minä nyt mistään bussista voi alkaa tuollaisia henkilökohtaisia asioita soittelemaan. Ja töissä ei todellakaan kerkeä. Töissä ei kerkeä muuta kuin hyperventiloida, huutaa välillä apua ja välillä käydä vessassa pillittämässä. Ruma sana, millaisessa yhteiskunnassa me elämme! Paskaa työtä, törkeästi töitä, liian vähän kollegoja, liikaa muistettavia asioita - eikä todellakaan minkään valtakunnan mahdollisuutta hoitaa yhtään ainutta omaa asiaa työpäivän aikana. En ole vajaaseen vuoteen pitänyt yhtä ainoata kahvitaukoa, hyvä, kun syömässä on kerennyt käydä.

Olen ryhtynyt kielellisesti kirkastumaan töissä, kun minua yritetään hoputtaa. En vaan voi hoitaa asioita yhtään nopeampaa tahtia. Jokainen hoputtaja joutuu asioineen jonon hännille. Siinä kun aloittaessani ammatinharjoittajia oli firmassa yhdeksän, meitä nyt on kokonaista kaksi. Yrityksen henkilöstön koko ei valitettavasti ole pienentynyt mitenkään merkittävästi. Olemme tilanteessa, joka johtaa katastrofiin, voin sen jo nyt ennustaa. Suunnitellut helpottavat toimenpiteet eivät valmistu ajoissa. Luvassa on huutoa kolmannella - siihen muistaaksení osaan vastata, ellen sitä ennen ole jo burn outin takia poissa kustannuspaikalta.

En ikinä kuvitellut työurani loppuvan näin. Minultakaan ei saa kuin surkeata palvelua.