Olen niin väsynyt viikonlopun rumuamisen jäljiltä, että jouduin suorastaan pakottamaan itseni koneelle. Kaikkein mieluiten olisin mennyt vain suihkun kautta nukkumaan, sen verran on tullut väsytettyä itsensä. Mutta kivaa on ollut!
Jos nyt edes kursoorisesti jaksaisi selittää näitä juttujani, että muistaisin jotain sitten joskus kun en enää jaksa tehdä mitään. Perjantaina saunakeikan jälkeen saunamajuri ensin syötti meille hapankaalihotdogit ja vei meidät Kurviin. Sieltä valuttauduimme useamman baarin kautta keskustaan. Yhdestä baarista sain jopa saattajan mukaani. Seuraavana aamuna saattaja kantoi laukkuni juna-asemalle. Harmitti, kun kaveri asuu vieläkin pohjoisemmassa kuin vanhempani ja ystäväni. Ikä olisi soveltunut, samoin huumori, hän valitteli törmäävänsä vain yksinhuoltajiin, kun taas minä totesin, että kaksinnaijia ne ovat kaikki. Niin kauas ei tule riiausreissulle lähdettyä, vaikka numerot vaihdoimmekin. Mutta mistä sen tietää, miten elämä kuljettaa.
Jyväskylässä on ylen rento meininki, vaikka lapsenhoidolliset haasteet meinasivat estää iltamme sujuvuutta. Onneksi ne kuitenkin saatiin järjestymään. Emäntä tarjosi jumalaisia tapaksia ja erinomaista mustatorvisienirisottoa. Että minä olen vähän kateellinen ihmisille, jotka saavat käydä sienimetsässä! Minut kyllä kutsuttiin uudelleen kylään, joten mene tiedä vielä sienimetsäänkin pääsen. Baareja Jyväskylässä riittää. Me emme kerenneet koluta kuin kolme niistä. Pitää seuraavan kerran lähteä aikaisemmin liikkeelle.
Sunnuntai-illan kotimatka sujui yhtäläisissä merkeissä kuin meno. Nukuin. Sitten vaan en osannut nukkua viime yönä. Töissä oli taas kamalaa. Äiti paranee, on päässyt jo nestemäisen ruokinnan piiriin. Minä näytän ikivanhalta. Jos elämä olisi koko ajan tällaista, en jaksaisi pitkään. Olen ikääntynyt entinen nuori.
***
Olipas se tylsä selostus todella riemukkaasta tapahtumia täynnä olevasta viikonlopusta. Mutta aina ei vaan jaksa kirjoittaa - eikä kaikesta voi kirjoittaa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti