keskiviikko 7. tammikuuta 2015

Sijoitan itseeni

Osteopaatille meno oli järkevintä, mitä olen itseni eteen tehnyt koskaan. Sen lisäksi että hän korjasi tenniskyynärpääni, sen jumin jostain takakankustani, avasi ikuisessa penikkataudissa olleet pohkeeni, hän myös joutessaan oikaisi ruotoni niin, että yliliikkuva selkäni aiheuttama alkava notko, vihlonta ja kolotus ovat poissa. Osteopaatti suositteli minulle asahi-alkeiskurssia. Jos vain saan töissä sovittua aikataulun, aion panostaa siihen. Jotain tässä on itsensä eteen ryhdyttävä tekemään, etten mene mutkalle ja lakkaa liikkumasta.

Tänään olen ollut kovin onnellinen, että minulla on henkilökohtainen puhelinnumero erikseen ja työluuri erikseen. Työnumero on näköjään soinut aika kiitettävästi. En minä siihen vastaamiseen tahdo vapaa-aikaani käyttää, mutta pelottaa, mikä kaaos on odottamassa perjantaina, kun taas kustannuspaikalle pitää venyttäytyä. Saa nähdä, koska seuraavan kerran voin pitää vapaata.

Olen muuten sitä mieltä, että  jos minulta nykyisessä työpaikassani vaadittaisiin alentamaan palkkaani, kertoisin heille, mihin voisivat tunkea alennuksensa ja vaatisin irtisanomista välittömästi. Minulle maksetaan nytkin aivan liian vähän siihen nähden, mikä on työn kuormittavuus. Ei raha helpota työn määrää, mutta edes vähän loiventaa tuskaa.

En ole saanut mitään aikaiseksi kotona. Päivähän se tietysti on vielä huomennakin. Uni on maistunut. Se on erittäin hyvä asia!

Ei kommentteja: