Alku hyvin

On ollut miellyttävä loman aloitus. Ystävälle tarjosin torstai-iltana aamiaisen ihan vaan siitä syystä, että sain pakkomielteen rakennella elämäni ensimmäisen frittatan. Sen seuraksi tuli tietenkin myös kylmäsavulohta, harissalammasmakkaroita ja shampanjaa. Ystävä kun ei pysty juomaan kuohuviiniä, mikä ihana syy korkata syntymäpäivälahjapullo! Veimme toisen pullollisen mukanamme eilen naapurilähiöön, vielä on muutama jäljellä, odottakoot kesää ja Tuska-festareiden brunssitarjoilua, jonka lupasin ystäville järjestää.

Illalla nautittu aamiainen sai meidät kuitenkin niin hyvin ravittua, että pääsimme jopa Kallioon kirmailemaan. Siellä muun muassa pääsimme esiintymään erään bändin faneina sosiaalisessa mediassa. Emme tienneet bändiä, mutta pojat olivat mukavia. Onneksi ymmärsimme lähteä ajoissa kotiin, ajelimme vielä bussilla, joten rahaakaan ei etotouhuun uponnut. Ystävä ihasteli lyhyitä välimatkoja, minä taas kerran totesin, että vaikka minulla ei olekaan onnea rakkaudessa, sitä on ollut asuntoasioissa.

Lauantaina söimme lisää aamiaista. Sen päälle olikin hyvä käydä jolkkaamassa pitkin joen rantaa tunnin verran. Rakentelimme iltaeväitä, jotka veimme mukanamme naapurilähiöön. Minä paistelin blinit ja sitten syötiin. Ja vähän juotiin. Nauroimme paljon, kuuntelimme tarinoita. Minut pakotettiin katsomaan joku voice of finland ja tunsin paljon myötähäpeätuntemuksia, mutta kestin ne kuin naiset konsanaan. Enkä melskannut kuin vähän.

Puolen yön aikaan tilasin taksin. Sattui hassusti, taksikuski oli kotoisin viereisestä talosta, hän kerrankin osasi perille ohjastamatta. Unta riitti suhteellisen hyvin, olen jo pari yötä vedellyt 6 tunnin unia, voisin suorastaan ola ylpeä suorituksistani. Voi olla, että tänään otan päiväunetkin. Kaupassa tosin pitäisi käydä, ei mitään suurta, mutta sen verran, ettei tarvitse ilman kahvimaitoa ja aamujogurttia elellä kolmea päivää.

Elämä on hyvä. Saisi pysyä tällaisena. Joku tosin saisi siivota täällä.