Vaikka tiesin, että gallupkyselyt ja ennusteet olisivat oikeassa, silti jotenkin jaksoin toivoa, että maailmassa (Suomessa) olisi enemmän minun kanssani samalla tavalla ajattelevia ihmisiä. Onneksi en harrasta vaalivalvojaisia, enkä omista puolueiden jäsenkirjoja, kirpaisisi varmaan vielä enemmän. Onneksi Suomessa vallitsee niin naurettava konsensus, että tuskin seuraava neljä vuotta kovin kummoisia muutoksia tuo yhteiskuntaamme. Mutta silti vähän riipii. Pitää vaan muistaa, että maa ansaitsee juuri sellaisen johdon kuin sen asukkaat ovat.
Roolipelaaminen oli hauskaa. Hahmoni sai siivet sekä voittamattomuuden. Tai jotain sinne päin, en muista enää. Siinä taas vierähti iltaan saakka, kun tahkosimme noppia. Ja aivan kuiten arvelinkin, mukana oli naurua ja huumoria. Sellaista yhdessäoloa minulla on usein ikävä. Ja kuten aina illanvieton jälkeen, minun ei alkuviikostakaan vielä tarvitse miettiä, mitä tekisin ruuaksi, jääkaappi vaikuttaa edelleen suhteellisen hyvinvarustellulta.
Muuten olen kuin jäässä. Henkistä jääkautta pukkaa. Kun edes keksisin, mitä tahtoisin, voisin ryhtyä suunnittelemaan jotain kivaa, vaikka retkeä jonnekin. Mutta kun en tiedä, mitä tahdon. Sydänparka käpristelee oudosti. Ehkä yksi pieni toive olisi se, että saisin jonkun pitkän viikonlopun, kun lomakin meni katolleen. Tekisi mieli olla terveenä kotona ja vaikka siivota parveke.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Jaan vaalituskan, melkein henkeä salpaa.
Åboriginal
Neljä vuotta on todella lyhyt aika, sen jälkeen se jytky vasta tuleekin. Ei tässä voi kuin kauhistella, mihin maailmamme on menossa.
Ihan tervejärkisinä pitämäni ihmiset pokkana väittävät, että taas on jossain raiskattu joku ja että miten jotkut perheet saavat paljon enemmän kuin toiset. Ei helevetti, mie en oikeasti kestä! Eikö kukaan enää ota mistään selvää?
Ei. Älyllinen laiskuus tuntuu olevan jopa salonkikelpoista. Ei pysty ymmärtämään.
Å
*punastelua* Ei tässä nyt itseäänkään voi mitenkään olla henkisestä laiskuudesta syyttämättä.
Lähetä kommentti