maanantai 17. elokuuta 2015

Hitaasti kiiruhtaen

Eipä ihan juuri ole sylettänyt näin paljon matkaan lähteminen. Kohdehan on aivan erinomainen, matka oli edullinen, mutta kun jänskättää. Jaa mikäkö? No se, että puhelin ei toimi ja miten mie sen asuntoni löydän ja entäs jos jotain sattuu? Ihan tätä normaalia kontrollifriikin kauhua. Puhumattakaan lentosillipurkista, johon joudun itseni tunkemaan kolmeksi tunniksi. Ahistus. Kaikki tämä tulee haihtumaan viimeistään huomenaamulla, kun etsin ruokakauppaa paikan päällä.

Olen elämäni ensimmäisen kerran harrastanut WhatsAppia. Se sujui ihan hyvin, mutta entäs jos puhelin ei suostu käynnistymään Dublinissa? Mitenkäs sitten suu pannaan? Senkin kyllä jo ratkaisin kertomalla siivoojalle, minkä näköistä naista saa etsiä tapaamisaikanamme. Hän lupasi tunnistaa. Sen lisäksi myös työpuhelin on mukana. Samoin numerot, nimet ja osoite lapulle kirjoitettuna. Puuh.

Huomasin juuri, että olen vasta ma-ti-yönä joskus puolen yön punttuussa perillä, voi olla, että otan taksin kotiin. Ei jostain syystä huvita lähteä seikkailemaan julkisilla siihen aikaan yöstä. Onneksi edes nyt pääsee kentälle julkisilla. Tosin junaa en aio kokeilla vieläkään, koska tulee kävelyä enemmän.

Jumalauta, ei lentäminen ole ihmiselle tarkoitettua touhua!

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Mukavaa lomaa! Kyllä se residenssi löytyy ja kaikki menee hienosti. Lentokin :)
Lomapaikka on mitä rennoin, ei huolta.
terv. Kateellinen Kiona

-kummitus- kirjoitti...

Kiitos kaunis, Kiona! Mie luotan sinuun. :-D

Nollavaimo kirjoitti...

Ihanaa ja rentouttavaa matkaa! Kaikki järjestyy hienosti. :)

-kummitus- kirjoitti...

Kiitos, muru. Hyvin tämä on sujunut. Puhelin toimii, mulla on pilttuu ja wifi. Huomenna vielä se kauppa.

Mutta olihan odysseia lentokentälle. Jäi peräti 3 minuuttia aikaa ennen kuin boarding alkoi. Puuh.