maanantai 14. syyskuuta 2015

Monenlaista pientä harmia

Rapujuhlat olivat hauskat! Ilma oli hieno, ihmiset ihania, ruokaa oli paljon, riittävästi, se oli maukasta. Sama koski juomia. Itse en onneksi teräviin juurikaan ryhtynyt, pysyttelin siiderissä ja punkussa. Ystävät ovat hieno asia ihmisen elämässä. Ravut ovat maukkaita, mutta ihmisellä pitäisi olla joku kuorimassa niitä. Hermot etotouhussa meinaavat mennä.

Koska ääliö säästin enkä ajanut taksilla, huomasin kuskaavani pitkin Myllypuron metsiä aivan liian paljon nesteitä. Minulla oli 3 litraa keittoa, 3 litraa siideriä ja 3 litraa viiniä. Niinhän siinä sitten kävi, että selkä niukahti, eihän se aluksi edes pahalta tuntunut, mutta istupa rikkonaisen selän kanssa ulkona viilenevässä illassa. Sunnuntaiaamuna pääsin sängystä vain lattian kautta. Samaa oli vielä liikkeellä tänä aamunakin, vaikka jo eilen aloitin ibuprofeenin popsimisen. Joudun jatkamaan kuuria vielä pari päivää todennäköisesti.

Internet kuoli eilen. En jaksanut ryhtyä pienessä kanuunassa soittelemaan palveluntarjoajalle. Ajattelin, että tänään teen sen, mutta katso, aika oli korjannut ongelman, siellä se modeemi taas iloisesti vilkutteli kuin ei mitään. Turhaan haukkua rätkäytin DNAlla kaverin samalla kun kävin hankkimassa ottoveljelle puhelinliittymän. Ei millään olisi töiden jälkeen tahtonut enää Itikseen vääntäytyä. Mutta nytpä on liittymä, huomenna se on pakko saada lähtemään hänelle. Olen koko päivän saanut raportteja savusumusta, Indonesiassa poltetaan viidakkoa palmuplantaasien tieltä. Ottoveljen naapurimummo oli roudattu sairaalaan tajutonna - ihminen on tyhmä ja tappaa sekä itsensä että tämän pallon. Sekin sylettää niin, että tekisi mieli vähän edesauttaa asioiden tilaa.

Perjantain lakko minua vasta kiukustuttaakin. Arvatkaas kenellä on etukäteen ostettu junalippu itäiseen Suomeen. Joo. Huomenna pitää yrittää saada se siirrettyä torstaille, pyysin nimittäin perjantaiksi vapaapäivän, en mie töihin pääse kuintenkaan kun eivät ne bussitkaan kulje. Eikö näitä asioita voisi jotenkin muuten ratkaista kuin lakkoilemalla? Vaikka toisaalta kyllä ymmärrän, ettei hallitus näköjään muuta kieltä ymmärrä. Tuskin tuotakaan, kyllä siellä sellaisia mulkkuja on rivissä monta. Kun juttelisivat toistensa kanssa eivätkä uhoaisi ja uhkailisi - juukelin pikkukakarat.

Mitäs vielä? Muuten ovat asiat ihan hyvin. Annetaan niiden pysyäkin sillä tolalla, kiitos.

Ei kommentteja: