keskiviikko 23. syyskuuta 2015

Nykyään on niin vaikea saada hyvää henkilökuntaa

En ymmärrä, miten voin inhota kodinhoitoa, vaikka pidän kodistani erittäin paljon. Siivoaminen on syvältä, puhdas koti on ihana, lakanoiden vaihto tuskaa, puhtaat lakanat jumalainen kokemus, pyykinpesu on saatanasta, mutta riipasepa päällesi puhtaat (ei miltään tyhmältä hajusteelta löyhkäävät) riepuset, niin sielukin puhdistuu. Tiskaaminen on ainoa kotityö, josta pidän. Niin ja ruuanlaitto, mutta se ei ole kotityö, se on harrastus. Olen erittäin huonoa henkilökuntaa. Sen lisäksi ehkä vähän panikoin, koska olen nähnyt viime aikoina yhden kodin, joka oli suorastaan nuoltu. Ja sen haltija oli mies. Ja se mies saattaa tulla tutkimaan minun nurkkiani - ehkä en näin ollen voi laskea häntä kotiini.

Äh. En ajattele. (Perusratkaisuni kaikkiin tuskastuttaviin tai vaikeisiin asioihin. Kun niitä ei ajattele, ne eivät ole olemassa ja ne menevät varmasti pois.) Sitä paitsi en kerkeä ajattelemaan, työtä riittää koko rahan edestä, tänään muun muassa harrastamme iltapäivällä poistumisharjoittelua (just se, mitä kaipasin ja mihin minulla on aikaa, not). Kotona taas olen keskittynyt kyselemään tarjouksia sähköpöydistä. Tahdon investoida itseeni, ongelman tuottavat mitat, se saa olla max 100 cm leveä ja 60 cm syvä. Minulla on jo kaksi tarjousta, kalliiksihan se tulee, mutta ei tämä koneella illat pitkät kyyhöttäminenkään hyvä asia ole.

Huomaatte varmaan, että olen saamassa isänperintöni. Olen päättänyt, että sähköpöytä ja myöhemmin uusi sänky eivät ole laisinkaan huono sijoituskohde, ainakin ne silloin menevät johonkin pysyvään eivätkä vain rillutteluun. Viikonloppuna selittelin isäsuhdetta ystävälleni, pillahdin pienesti itkuun, kun yritin miettiä, miltä olisi tuntunut, jos olisi ollut isä. Se kuulemma etenkin tytöille on tärkeätä, että tulee hyväksyntää. Koitan nyt sitten hyväksyä itse itseäni, että mie olen tällainen, enkä muuksi muutu. Parempi oppia elämään itsensä kanssa ja lopettaa joutava volina. Sekä jatkaa rilluttelua ja lakata ajattelemasta.

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Piti oikein guuglen kautta tutkia, mikä on sähköpöytä. Tajusinpas! Töissä sellaista tarvitsisin, mutta niitä näyttää riittävän vain Isoille Johtajille.

/Kiona

-kummitus- kirjoitti...

Sorry, laiskaa kirjoittelua. Meillä on töissä kaikilla sähköpöydät, tietysti kun pääkonttorissa ollaan. Maakunnissa saavat sellaisen vasta, kun on työterveyslääkärin paperi kätösissä.

Itse olen seisoskellut töissä jo yli kymmenen vuotta. Se vaan pitää paremmassa kunnossa. Ja koska notkun koneella aika paljon kotonakin, siihen on saatava järjellinen ratkaisu aikaan, ettei aivan kyykkänöidy.

Luulisi, Kiona, että teillä olisivat kiinnostuneita terveysasioista. :-D

Anonyymi kirjoitti...

No niin luulisi! Taitaa olla vain muiden terveydet, mikä täällä kiinnostaa. Henkilökunta pitää itse itsestään huolen (jos pitää).

/Kiona

Anonyymi kirjoitti...

Isäjutun allekirjoitan. Mitä, jos olis ollut, isä, oikeesti. Hengissä on edelleen, mut joo, ei.
Å