perjantai 18. syyskuuta 2015

Sosiaalinen media osoitti voimansa

Minähän olen somejuttujen suuri ystävä. Johtuu varmaan luonteesta, kun on tällainen sosiaalinen erakko ja mielellään pitää yhteyttä ihmisiin kirjoittamalla. Vaikka aluksi epäilin naamakirjaa kovinkin, olen kääntänyt kelkkani ja molemmin rinnoin osallistun sosiaaliseen hässäköintiin naamakirjassa. Minulle se on antanut paljon, olen löytänyt kauan sitten kadonneita ystäviä, pidän enemmän yhteyttä sukuni kanssa, voin jakaa tarpeetonta tavaraa tarvitseville, antaa apuani, saan vinkkejä, ohjeita ja itsekin vastaanotan ihan konkreettista apua.

Minulla nimittäin on kyyti asemalle iltapäivällä. Riemua! Ei tarvitsekaan kävellä lähes kuutta kilometriä pahimmassa tapauksessa sateessa. Yksi entisistä nuoristani lähestyi minua sen jälkeen kun olin laittanut kyytikyselyn naamakirjastatukseeni. Hän kuulemma tunsi piston sydämessään ajatellessaan minua patikoimassa vesisateessa. Että kun olen häntä niin paljon auttanut, niin nyt hän auttaisi kerrankin minua. Siinä kuulkaa vanhan täti-ihmisen sydän suli, olen minä sitten jotain hyvääkin tässä maailmassa saanut aikaan, kun saan jotain takaisin.

Saunassa olen käynyt, aamupalan syönyt, eväät pitää tehdä. Pakkaaminen on tekemättä. Astiat tulee tiskata ja biojäteroskis viedä. 550n bussipysäkillä pitäisi käydä ottamassa yhdestä graffitista kuva, koska se oli niin hauska. Tahdon sen talteen ennen kuin taideteos pestään pois. Ja mitäs vielä?

Kohta pitää jatkaa mielenilmausohjelman seuraamista, minulla on siitä vähän kahtiajakoiset ajatukset. Tämä siksi, että minulla on vähän sellainen tunne, että ne hyvin ansaitsevat ay-pomot ajavat aika paljon omaa valta-asiaansa. Sen sijaan sitä vastaan olen minäkin, että hallitus alkaa tehdä työmarkkinatoimenpiteitä. Omasta puolestani ilmoitan olevani valmis luopumaan mieluummin vaikka koko lomarahasta, mutta vapaa-ajasta en v*ttu luovu. Sitä on nytkin liian vähän. Ja hoitohenkilökunnalta ei sitten viedä mitään!

Tiedättekös miksi lomaltapaluuraha aikanaan keksittiin? Suomalaista työmiestä oli vaikea saada loman jälkeen takaisin töihin. Villiintyivät pahasti kesäloman aikana, niinpä keksittiin, että tarjotaan palaaville porkkana. Nyt ei ehkä enää olla niin villejä, niin voisimme tulla töihin ihan ilman palkkiotakin. Ainakin itse koen, että työ jo sinänsä on palkkio, mutta minä olenkin ollut sitä ilman ja olin tulla hulluksi sinä aikana.

Ei kommentteja: