Taidan lähteä opiskelemaan sähkömieheksi, vaihdoin nimittäin sokeripalan pistokkeeseen noin vain. Ei kai siihen munia välttämättä tarvitse, töitä nähdäkseni riittää ja näkisi vielä työnsä jäljenkin. Lamppu ei itse asiassa ole aivan noin vaaleanpunainen, enemmän fuksia, mutta valokuva väärentään. Lattialta puuttuu lehmännahka tai pörrömatto. Yksi lehmähän makoaa yöt sängyssä, miksei siis toinen voisi lojua lattialla.Seuraavaksi otan ansaitsemani janojuoman. Magnersin.
6 kommenttia:
Oletpas taitava, ja onpas kaunis lamppu! Minulla olisi muutama lampun kiinnityshomma sulle tiedossa :)
Hiano! Vaikkei tämä nyt suoranaisesti asiaan liitykään, niin sähköasentajan tyttärenä mulla meni aika pitkään, ennen kuin tajusin, että ihan kaikkia sähköhommeleita ei saa itse tehdä, vaikka osaisikin.
Mielipiteenäni ilmaisen, että ota se pörrömatto ja unohda lehmä. Ikävän tuntuinen on lehmännahka jalan alla. Ja Magners on kunnon kamaa, arvostan.
No, siinä hän nyt on ja niin säihkyvänä ! Ei paskempi, kyllä tuon valossa kelpaa... kelliä. ;)
Wau :)
Katsoin ensin, että hieno mekkokin taustalla, mutta sitten huomasin, että se, mitä luulin helmaksi taitaakin olla lampunvarjostin. Mutta Wau joka tapauksessa.
Rakastan kristallikruunuja, mutta sokeripala katossani on toistaiseksi vailla minkäänlaista valaisinta. Kun on niin vaikea päättää...ja saada aikaiseksi.
Kiitos kiitos, nätti se on, mutta vähän vielä turhan matalalla. Meinaan lyödä pääni siihen, jos nopeasti koneelta nousen.
Muoviseksi hässäkäksi on aika söpö.
Lasia tai muovia, pääasia, että näyttää hyvältä.
Lähetä kommentti