Hihittelyä yössä

Ottoveli saapui viimeiseksi lomaviikokseen pääkaupunkiseudulle. Tein hänelle ruokaa, punacurry-kookos-tofua ja kaalitomaattimuhennoksen. Saamani kehut olivat taas niin ylenpalttiset, että hävetti. Hän jälleen kerran ehdotteli, että perustaisin lounaskahvilan, uutena ajatuksena hän tarjosi torikojukahvilaa. En minä. Olen liian laiska yrittäjäksi, sitä paitsi kuka nyt sellaista sekasikiö-ruokaa olisi kiinnostunut vetämään kitusiinsa; ainekset Aasiasta, tekijä P-Karjalasta, varsinainen fuusiokeittiö... Tosin siihenkin hänellä oli ehdotus; lankkaisin itseni aamuisin ruskeammaksi ja nukkuisin yöt tiukat papiljotit päässä sekä tietysti värjäisin tukan mustaksi. Sillä lailla. Siitä se hihittely sitten alkoi.

Seuraavaksi hän soitti yhdelle entiselle poikaystävälleni tapaamisen merkeissä, entinen poikaystävä tahtoi jutella minunkin kanssani ja mikäs siinä, hauskaa oli pari sanaa vaihtaa, mutta ikävä ei tullut. Puhelun jälkeen aloimme miettiä, miten adhd-persoona ravaisi ympäri asuntoani. Hänellä kun on tapana liikkua puhuessaan, hetkeäkään ei ihminen pysy paikallaan. Hihittelimme, että sänkyä pitäisi siirtää, että hän pääsisi kiertämään ympyrää. Se nauru oli pakko lopettaa, kun Ottoveli sai astmakohtauksen ja joutui tarraamaan piippuun. Sitten vielä sanovat, että nauru pidentää ikää.

Aamupäivällä pääsin ex tempore retkelle Ikeaan. On minulla ihania ystäviä, kun jaksavat minutkin haalia mukaansa! Olen niin kiitollinen heidän olemassaolostaan! Ostokset nyt eivät kovin päätä huimanneet, pari kylpyhuonemattoa, isoja valkoisia kynttilöitä, munanleikkuri, reikäkauha, lautasliinoja. ovenpäälliskoukut, wc-harja sekä leikkuulautasetti, mutta tarpeellista kaikki tyyni. Sain minä sinne uppoamaan 35 eeroa. Puuh.

Vielä 9 euroa meni siihen, kun poikkesimme naapurilähiössä avatussa Snackyssa ja menimme syömään saaliimme (Iso Poliisi ateria kaikille) ystävien luokse toiseen naapurilähiöön. Mikä mätökäs! Munaakin siellä oli! Hyvää päivää! Ikinä en sellaista jättiläistä ole syönyt. Ranskalaiset olivat parhaita, mitä koskaan olen saanut hampurilaisketjuista. Onneksi en kerennyt aamulla syömään aamupalaa ennen Ikean retkeä, siinä yhdistyivät sekä aamiainen että lounas. Huhhuh! Enpä muuten edes muista, koska edellisen kerran olen syönyt hampurilaisaterian, varmaan joskus viime vuonna kesällä, ei tule turhan usein tukittua verisuoniaan.